IV.

Neljännen kuun tultua vietiin Kimiko hänelle järjestettyyn kotiin —

jota järjestettäessä oli silmällä pidetty' että kaikki elämän epäpuolet

unhottuisivat — kotiin joka oli kuin keijujen linna loihdittu muurilla

ympäröityjen avarain, varjoisten tarhojen rauhaan. Siellä hän mahtoi

tuntea itsensä kuin hyvien töittensä ansiosta uudestaan syntynyt Horain

asunnoilla. Mutta kevät kului ja kesä joutui — ja Kimiko jäi vain

olemaan Kimikona. Kolme kertaa oli hänen onnistunut, syitä esittämättä,

saada hääpäivä lykätyksi tuonnemmaksi.

Kun joutui kahdeksas kuu, lakkasi Kimiko leikkiä laskemasta ja ilmotti

syynsä hyvin hienotunteisesti mutta hyvin päättävästi. »On aika sanoa

sinulle se sanottava, minkä jo niin kauan olen lykännyt tuonnemmaksi.

Äitini tähden, joka minulle elämän antoi, ja pikku siskoni tähden,

olen elänyt kuin helvetissä. Kaikki tuo on nyt mennyttä; mutta tuli on

polttanut sieluani eikä mikään voima voi poistaa sen jälkiä. Ei minun

kaltaiseni naisen tule astua arvossa pidetyn perheen jäseneksi, eikä

synnyttää sinulle poikaa, eikä luoda sinulle kotia. — Salli minun puhua

loppuun asti; sillä pahuuden tuntemiseen nähden olen paljon, paljon

viisaampi kuin sinä. En ikinä ole tuleva vaimoksesi ollakseni sinulle

häpeäksi. Olen toverisi, leikkikumppanisi, lyhytaikainen vieraasi —

enkä minkään edun vuoksi. Kun en enään ole luonasi — ja varmaan se

päivä on tuleva! — olet käsittävä tämän selvemmin. Aina olet minua

rakastava, vaan et samalla tavalla kuin nyt — sillä se on turhuutta.

Sinä olet muistava nämä sydämeni palavimmat sanat. Joku uskollinen,

suloinen nuori nainen on oleva valittu vaimosi, hän on tuleva lastesi

äidiksi. Minä olen näkevä ne, mutta vaimoksesi en koskaan ole tuleva,

ja äidin iloa en koskaan ole tunteva. Minähän olen vain ajanrattosi,

armaani — kuvitelma, unelma, varjo, joka vilahtaa polkusi poikki.

Jotakin enemmän voin ehkä sittemmin sinulle olla, mutta vaimosi? en

ikinä! En tässä enkä seuraavassa elämässä. Jos pyydät minulta sitä

uudelleen — niin lähden».

Kun kymmenes kuu oli joutunut, katosi Kimiko ilman nähtävää syytä. Hän

katosi, hävisi, lakkasi kerrassaan olemasta.

Idän ääreltä · 第 32 / 44 题