Siitä hetkestä lähtien ei häntä enää nähty itkevän. Kevyesti
ja äänettömästi hän suoritti kuin ennenkin tyttären hurskaat
velvollisuudenaskareet.
Vuodenajat vaihtuivat ja hänen isänsä alkoi miettiä uuden puolison
hakemista hänelle. Isä sanoi äidille:
»Jos tyttäresi taas saisi pojan, olisi siitä suurta iloa sekä hänelle
että meille kaikille.»
Mutta äiti, joka älysi enemmän, vastasi:
»Onneton hän ei ole. Eikä hän mitenkään saata mennä uusiin naimisiin,
sillä hän on kuin muuttunut pikku lapseksi, joka ei enään surusta eikä
synnistä mitään tiedä.»
Totta oli että hän oli lakannut tuntemasta varsinaista tuskaa. Hänessä
oli alkanut ilmetä omituista mieltymystä pieniin esineisiin. Ensin hän
havaitsi vuoteensa liian suureksi — kentiespä sen tyhjyyden tunteen
johdosta, joka jäi kun lapsi oli poissa; sitten alkoi päivä päivältä
yhä uudet esineet hänestä näyttää paisuneen liian suuriksi — itse
talo, kodikkaat huoneet, alkoovi kukkaismaljoineen — vieläpä keittiön
astiatkin. Hän tahtoi syödä riissinsä pienoispuikoilla ja maljasta joka
oli lapsen maljan kokoinen.
Kaikessa tässä tehtiin rakkaudella hänelle mieliksi, ja muita oikkuja
hänellä ei ollut. Molemmat vanhukset neuvottelivat alituiseen hänen
asioistaan. Viimein isä sanoi:
»Vierasten parissa eleleminen olisi tyttärellemme tuskallista. Mutta
olemmehan me vanhat ja niin ollen täytyy meidän varmaankin jo kohta
erota hänestä. Ehkä olisi hänelle hyvä että tekisimme hänet nunnaksi.
Voisimmehan rakentaa pienen temppelin hänelle.»
Seuraavana päivänä kysyi äiti O-Toyo'lta:
»Etkö mielelläsi rupeaisi pyhäksi nunnaksi, ja asuisi pienen pienessä
temppelissä, jossa olisi pienen pieni alttari ja pieniä buddhankuvia?
Me alati asuisimme lähelläsi. Jos siihen suostut, puhuttelemme pappia
joka voisi opettaa sinulle sutrat.»
O-Toyo suostui tähän ja pyysi että hänelle hankittaisi hyvin pieni
nunnanpuku. Mutta äiti sanoi:
»Hyvällä nunnalla voi kaikki olla hyvin pientä, paitse puku. Hänen
pukunsa täytyy olla iso ja avara — niin säätää Buddhan laki.»
Siten hänet saatiin pukeutumaan, samallaiseen pukuun kuin muittenkin
nunnien ovat.