Iyemitsu'n politiikka, joka kuolemanrangaistuksen uhalla kielsi
jokaisen japanilaisen lähtemästä maasta, oli yli kahdensadan
vuoden ajan sulkenut pois tämän kansakunnan kaikesta muun maailman
tuntemisesta. Niistä mahdottomista voimista, mitkä kasvoivat
valtamerten takana, ei tiedetty mitään. Nagasakiin jo monta aikaa
sitten perustettu hollantilainen siirtokunta ei ollut avannut
japanilaisten silmiä näkemään maan todellista asemaa: itämainen
läänitysjärjestelmä 16:n vuosisadan kannalla Lännen kansojen uhkaamana,
jotka kehityksessä olivat kolmea vuosisataa siitä edellä. Tuon oudon
maailman ihmeellisten olojen kertominen olisi japanilaisten korvissa
kuulostanut lasten ratoksi keksityiltä kaskuilta tahi arvioitu samaan
tarustoon kuin vanhat sadut Horai'n ihmelinnoista. Amerikkalaisen
laivaston saapuminen, »mustain laivain», kuten niitä silloin
kutsuttiin, herätti hallituksessa ensimäisen aavistuksen sen omasta
heikkoudesta ja kaukaisuudessa kasvavasta vaarasta.
Sen kansallisen kuohahduksen jälkeen, joka syntyi sanoman mustain
laivain uudesta tulosta levittyä, yllätti täydellinen neuvottomuus,
kun saatiin tietää että Shogunivalta oli selittänyt olevansa voimaton
torjumaan tuota vierasta sotavaltaa. Tämä ei saattanut muuta merkitä,
kuin että vaara oli vieläkin suurempi kuin tatarilaisten hyökätessä
Japaniin Hojo Tokimunen hallitessa. Silloin kansa oli rukoillut
jumalilta apua, ja keisari itse oli vaeltanut Ise‘hen auringonjumalan
temppeliin esi-isiensä henkien puheille. Nämä rukoukset olivat jumalat
kuulleet, ja vastaukseksi olivat lähettäneet äkkipimeyden, ukkosen
ja tuon ankaran hirmumyrskyn, jota vieläkin kutsutaan Kamikagé s.o.
»jumalain myrsky». Kublai Khaanin laivasto pirstui ja hukkui. —
Miksi ei siis nytkin huudettaisi jumalilta apua? Niin tehtiinkin
lukemattomissa kodeissa, tuhansien alttarien edessä. Mutta ylhäiset
jumalat eivät antaneet mitään vastausta; Kamikaze jäi tulematta. Ja
samurain poika, joka turhaan oli rukoillut Hachiman'ia, sodan jumalaa,
tämän pienen alttarin ääressä isänsä puutarhassa, uteli ihmetyksellä,
olivatko jumalat kadottaneet valtansa, vai oliko mustien laivojen kansa
väkevämpien jumalien suojeluksessa.