"Nya Pressenin" lakkautus. Ensi opinnäyte salakuljetuksessa.
"Nya Pressen" oli kolmikuukautisen lakkautuksensa jälkeen alkanut
uudelleen ilmestyä ja minä olin jälleen ryhtynyt työhöni sen
toimituksessa. Niin kului vuoden 1900 loppu ja vuoden 1901 alussa
kokoontuivat valtiopäivät uudelleen, mikä melkein lopetti yksityisen
vastustustyön. Kaikki enemmän tai vähemmän tottelivat valtiopäiviä
ja odottivat mitä ne saattoivat saada aikaan. Myös venäläiset
väkivaltaisuudet olivat pääasiallisesti levossa. Johtavissa
piireissä ei oltu vielä tehty mitään muodollista päätöstä siihen
nähden että vakinaiset valtiopäivät olivat hyljänneet venäläisen
asevelvollisuuslakiehdotuksen ja uusia väkivallantekoja ei kuulunut.
Oli kuin ei olisi tahdottu kiihoittaa valtiopäivämiehiä uuteen
vastustukseen. Mutta valtiopäivät olivat tuskin päättyneet ja
edustajat lähteneet lomalle, ennen kuin kolme uutta ukaasia tuli,
kaikki laittomia ja kaikki kolme yhtä kuohuttavia.
Ensimmäinen oli manifestin muotoinen, se koski venäjänkieltä, jonka
Venäjän hallitus omavaltaisesti määräsi otettavaksi käytäntöön,
ensin senaatissa ja kenraalikuvernöörin kansliassa, mutta sitten
myös muissa virastoissa. Tämän lainvastaisen määräyksen seuraus
oli selvä, sillä Suomen virkamiehistä tuskin ainoakaan täydelleen
hallitsi venäjänkieltä. Tämä oli kaikkien valtion virastojen
venäläistyttämistä erottamalla suomalaiset laki- ja muut virkamiehet,
jotka hoitivat virkoja ja korvaamalla heidät osittain venäläisillä,
osittain kaikenkarvaisilla kotimaisilla onnenonkijoilla. Toinen
määräys ei tarkoittanut sen vähempää kuin kokoontumisvapauden
kumoamista, sillä siinä säädettiin ettei minkään laatuista kokousta
saatu pitää ilman kenraalikuvernöörin tai niiden suostumusta, joiden
toimeksi oli hänen puolestaan jätetty sellaisen luvan myöntäminen.
Kolmas ukaasi vihdoin koski venäläisiä kulkukauppiaita, jotka
edellisenä vuonna lain avulla oli karkoitettu maasta, koska oli
osoittautunut, että suurin osa näistä ympäri kiertävistä olioista ei
ollut kunnon kauppiaita, vaan sen venäläisen puolueen asiamiehiä,
johon kenraalikuvernööri kuului ja jotka tässä ominaisuudessaan
olivat suoranaisesti sotaretkellä yllyttääkseen irtainta
kansanainesta maanomistajia vastaan. Nämä oikeutettiin nyt vapaasti
harjoittamaan "kauppaa" maassa.
Näihin toimenpiteisiin ryhdyttiin heinäkuun alussa. Tohtori Lillen,
"Nya Pressenin" päätoimittajan, oli määrä ottaa aikaisemman
sopimuksen mukaan kesälomansa heinäkuun 15:stä, tohtori Neovius,
päätoimittajan apulainen, oli ottanut loman kesäkuun 15:sta ja
matkustanut Sveitsiin, minä aioin lähteä lomalle elokuun l:sestä,
niin että kun lomaa kesti kuusi viikkoa, aina kaksi toimittajaa
oli käsillä. Mutta muutamia päiviä ennen kuin tieto uusista
perustuslaki-rikoksista tuli, ilmoitti tri Lille minulle, että hän
joka tapauksessa jo elokuun toisena päivänä aikoi matkustaa Tanskaan,
jossa hänen perheensä oleskeli kesän. "Kyllä sinä voit hoitaa
sanomalehden yksinäsi kahden viikon aikana, kunnes Neovius palaa."
Päivää ennen hänen matkaansa sain tietää uusista ukaasiehdotuksista,
jotka samana aamuna olivat saapuneet senaattiin. Iltapäivällä sain
selon siitä mitä aiottiin ja mistä luonnollisesti olin halukas ja
velvollinen ilmoittamaan päälliköllemme. Mutta häntä oli mahdoton
tavata, huolimatta telefonoimisesta oikeaan ja vasempaan. Sittemmin
saatiin tietää, että hän oli syönyt päivällisensä ja viettänyt iltaa
kaupungin ulkopuolella. Vasta seuraavana aamuna sain tilaisuuden
laivalla, joka lähti jo klo 10, ilmoittaa hänelle mitä oli tapahtunut
tai oikeammin sanoen mitä aiottiin ja ilmaisin samalla pelkoni,
että "Nya Pressen", mikäli vastustusta ilmenisi sen palstoilla,
tultaisiin uudelleen lakkauttamaan ja tällä kertaa todennäköisesti
ainaiseksi, sillä korkeat viranomaisethan jo katsoivat sitä karsain
silmin. "Niin, mitä minä sille voin?" oli vastaus, "sinä voit kyllä
hoitaa vastustuksen omin päin ja vastustusta on harjoitettava. Jos
siitä seuraa lakkautus ainaiseksi, niin ei sitä voi auttaa." Niin
hän matkusti ja minun oli yksin vastattava sanomalehdestä, jota tri
Lille oli päätoimittajana hoitanut yli kaksikymmentä vuotta ja sinä
aikana kehittänyt sen maan verrattomasti etevimmäksi valtiolliseksi
äänitorveksi.
Sensuuriviranomaiset eivät olleet saaneet mitään ilmoitusta
lakiehdotuksista eivätkä siksi nähneet mitään rikollista "Nya
Pressenin" ensimmäisessä artikkelissa asiasta, jota siinä
käsiteltiin löyhänä huhuna. Yleisöä kehoitettiin olemaan uskomatta
sellaista löyhää puhetta, joka itse asiassa, sillä olihan tsaari
juhlallisesti luvannut pitää loukkaamattomana perustuslait, leimasi
hänet lupauksenrikkojaksi, jota ei ollut oikeus ajatella tai uskoa,
ei missään tapauksessa niin kauan kuin ei ilmeistä tosiasiaa
ollut olemassa. Ja sellaista tosiasiaa, se oli varma toivomme, ei
koskaan voitaisi osoittaa. Yleisö, jonka keskuudessa huhuja uusista
toimenpiteistä jo oli alkanut kiertää, tajusi kyllä kirjoituksen
ankaruuden, mutta se ei herättänyt sitä sensoria, jonka tehtävänä oli
"Nya Pressenin" tarkastus, vaan kirjoitus läpäisi muistutuksitta --
sensori lienee tuntenut tyydytystä, kun "Nya Pressen" kerrankin otti
puolustaakseen itse majesteettia pärjääjiä ja häijyjä kieliä vastaan.
Niin ei käynyt korkeimmassa sensuurikomiteassa, johon
kenraalikuvernöörin perustamaan laitokseen kuuluivat jäseninä m.m.
hänen apulaisensa, kenraali Shipov, kenraalikuvernöörin kanslian
päällikkö, eversti von Minckwitz y.m. Se oli kyllä selvillä siitä,
että lakiehdotukset olivat saapuneet ja ymmärsi aivan hyvin ettei
"puolustus" ollut muuta kuin epäsuora keino soimata monarkkia, jonka
piti olla kaiken soimauksen yläpuolella huolimatta siitä miten hän
menetteli. Komitea kutsuttiin koolle seuraavana päivänä ja tuomitsi
"Nya Pressenin" lakkautettavaksi ainaiseksi sekä ilmoitti samalla
herroille sensoreille mainittujen määräysten olemassaolosta, joista
ei ainuttakaan moitteen tai vastustuksen sanaa saanut painaa. "Nya
Pressenillä" oli kuitenkin tilaisuus vielä samana päivänä, jolloin
sen lakkauttamisesta päätettiin, julaista asiasta artikkeli,
joka selvästikään ei tehnyt sensuurikomiteaa lempeämmäksi. Ja
kun ei kirjelmä komitean päätöksestä tullut sanomalehdelle ennen
kuin seuraavana päivänä, oli meillä aikaa julkaista vieläkin
yksi artikkeli. Mutta kun sensoria jo oli varoitettu, oli se
puettava lakiotteen muotoon, jossa säädetään rangaistus monarkin
neuvonantajille (senaatille), jos nämä osoittautuisivat syypäiksi
johonkin laittomuuteen. Pykälä sisältyi perustuslakien julkaistuun
painokseen, minkä vuoksi sensorilla ei voinut olla mitään
muistuttamista, vaikka se toistettiin koko laajuudessaan.
Vasta kolmantena päivänä aamupäivällä saimme sensuurikomitean
päätöksen ja siihen taittui "Nya Pressenin" taival. Tri Lillelle
oli lähetetty sähkösanoma heti, kun olimme saaneet tiedon
lakkautustoimenpiteestä, päivää ennenkuin päätös tuli käsiimme,
ja hän oli heti lähtenyt paluumatkalle Skagenista. Ennenkuin hän
palasi, oli meillä kuitenkin vielä yksi numero valmiina, sille oli
annettu nimi "Afsked (jäähyväiset)" sillä nimi "Nya Pressen" ei enää
saanut esiintyä. Tästä oli Lillelle ilmoitettu ja hän oli lehden
yli kaksikymmenvuotisena päätoimittajana kirjoittanut johtavan
artikkelin, joka sähkötettiin Kööpenhaminasta. Paitsi häntä oli
jokainen pääkaupungissa asuva tai sen läheisyydessä oleskeleva
entinen avustaja kirjoittanut oman artikkelinsa, niin että numero,
joka oli kahdeksansivuinen ja ilman ilmoituksia, oli hyvinkin upea.
Vanha ylisensori, joka ei enää hoitanut virkaa, mutta omasi vielä
kaikki valtuutensa, sensuroi sen. "Se merkitsee kyllä virkaeroa
minulle", sanoi hän luettuaan numeron varustaen sen samalla
merkinnöllään, "mutta pian olisin kuitenkin sitä pyytänyt."
Uutinen jäähyväisnumeron ilmestymisestä oli kuitenkin levinnyt
kaupungissa ja sitä odotettiin suurella mielenkiinnolla ja
samalla suurella jännityksellä, sillä ajateltiin mahdolliseksi,
että kenraalikuvernööri vielä viime hetkessä määräisi sen
takavarikoitavaksi tai tavalla tai toisella estäisi ilmestymisen.
Niin ei kuitenkaan käynyt. Numero ilmestyi ja ensimmäiset kappaleet
suorastaan revittiin myyjien käsistä. Ensimmäiset eivät ennättäneet
kauemmaksi kuin lähimpään kadunkulmaan, ennenkuin varasto oli lopussa
ja vasta iltapäivällä lakkasivat painokoneet työskentelemästä.
Silloin oli numeroa ilmestynyt 56,000 kappaletta.
Omituinen kovaonni teki sen, että ensi kerran, kun "Nya Pressen"
lakkautettiin kolmeksi kuukaudeksi, tri Neovius ja minä olimme
kirjoittaneet kumpikin artikkelimme, joiden vuoksi kosto kohtasi
lehteä. Kun se sitten lakkautettiin ainiaaksi, olin jälleen minä
yksin vastaamassa rikollisesta artikkelista. Tri Lille oli itse
vetäytynyt pois tästä edesvastuusta, vaikka hän varsin hyvin
tiesi millainen se tulisi olemaan, mutta hän oli samoin lähinnä
edellisten kuukausien aikana -- valtiopäiväkuukausina -- yleensä
varsin vähän harrastanut sanomalehteä. Hän ei vuoden alusta alkaen
ollut kirjoittanut enempää kuin parisenkymmentä artikkelia, kun tri
Neovius, joka samoin kun päätoimittajakin oli valtiopäivämies ja
lisäksi valiokunnan jäsen, jollainen hänen esimiehensä ei ollut, oli
kirjoittanut 84 ja minä, joka en ollut kumpaakaan, olin saanut kokoon
lähes 120. Kun Lille palasi kotiin, kunnioitettiin häntä loistavalla
juhlalla, jossa senaattori Mechelin yleisön riemuitessa kohotti
maljan juhlan sankarille.
Lakkautuksen jälkeen kului parisen viikkoa miettimiseen sinne ja
tänne, mitä olisi tehtävä erikoisesti sen johdosta, että senaatti
juonitteluilla oli saatu julkaisemaan lainvastaiset määräykset.
Tahdottiin antaa yleisölle selvä käsitys siitä, miten tämä oli
tapahtunut, mutta sanomalehdet ja kirjapainot eivät ylimalkaan
tahtoneet antamalla apuaan tähän saattaa vaaranalaiseksi
omaa olemassaoloaan, eikä asiaa pidettykään sen arvoisena.
Päätettiin silloin painattaa selostus Tukholmassa ja minä otin
matkustaakseni sinne painatuksesta huolehtimaan sekä sittemmin
toimittaakseni painotuotteen maahan sekä sensuurin että tullin
sivu. Yhdestä painotuotteesta tuli kuitenkin kaksi, sillä viime
hetkessä minä täysin pätevältä ja luotettavalta taholta sain
koko joukon yksityiskohtaisia tietoja senaatin menettelytavasta,
mutta komitea, joka oli laatinut ensimmäisen lentokirjasen, ei
katsonut asiakseen lisätä täydentäviä yksityiskohtia, jotka se
tunsi vain kuuleman mukaan, vaan jätti minulle tehtäväksi toisen
paljastuksen kirjoittamisen. Sitä paitsi olin päättänyt koettaa
saada aikaan sanomalehden, hätävaralehden, joka ainakin tiedoittaisi
sensuurin poistamat uutiset, joskin epäsäännöllisesti ja vain
tilapäisluontoisesti. Siitä oli myös neuvoteltu eri tilaisuuksissa
ja eri henkilöiden kanssa, mutta ei kukaan, paitsi tri Neovius,
tahtonut oikeastaan aktiivisesti ottaa osaa asiaan. Siellä täällä
lupasi tosin joku tilaisuuden tullen kirjoittaa tulevaan lehteen
ja pari heistä todella pitikin lupauksensa, mutta kaikki olivat
kuitenkin sitä mieltä, että yritys ensi numeron ilmestymisen jälkeen
menisi nurin. Muu ei ollut mahdollista, niin arveltiin, katsoen
viranomaisten mahdollisuuksiin, kuin että he keskeyttäisivät homman
ja todennäköisesti tekisivät mahdottomaksi kaiken enemmän toiminnan
niiden taholta, jotka olivat ottaneet yrityksen vastuulleen. Tarvitsi
vain näyttää toteen asian toimeenpanomahdollisuus, ja avustajia
ilmestyi joukoittain, sillä se vaara, jonka minä otin osalleni,
oli ilman muuta selvä sekä minulle että muille. Siitä ei ollut sen
enempää sanottavaa, minkä vuoksi minä, niin pian kun lentokirjaset
olivat selvät, lähdin Tukholmaan yrittämään.
Salakuljetusta varten olin minä ostanut vanhanpuoleisen huvipurren
ja pyytänyt pari amatööripurjehtijaa ja erään ammattimatruusin
miehistöksi sekä viemään veneen Tukholmaan. Itse olin matkustanut
sinne laivalla koettaakseni saada painotuotteet valmiiksi siksi kuin
veneen oli määrä saapua. Kaikki kävi toiveitten mukaan. Molemmat
lentokirjaset ja sanomalehden näytenumero, joka tri Neoviuksen
ehdotuksesta oli ristitty "Vapaaksi Sanaksi" (Fria Ord), olivat
kunnossa ja lastattiin heti purteen, jonka piti senjälkeen lähteä
matkaan ilman minua. Minun oli määrä palata samalla tavalla kuin olin
tullut. Mutta miehistöä oli ruvennut arveluttamaan ja he selittivät,
että minun oli seurattava mukana. Molemmilla amatööreillä ei ollut
muuta valitsemisen varaa, piti lähteä purjehtimaan, vaikka minulla
kyllä olisi ollut paljon toimittamista Helsingissä, jonne me varmasti
tulimme saapumaan huomattavasti myöhemmin, kuin jos olisin voinut
aikomukseni mukaan matkustaa höyrylaivalla.
Matka sujui onnellisesti, vaikka se kestikin melkoisen kauan,
kun meitä viivyttivät vastaiset, osin heikot tuulet. Minä päätin
lopuksi purjehtia Turkuun, josta lastimme voitiin rautateitse
lähettää Helsinkiin, jonne itse lähdin samalla tavalla. Kaikki kävi
kuten toivottiin, sekä lentokirjaset että näytenumero jaettiin
asianmukaisessa järjestyksessä ja jälkimmäinen saavutti niin suurta
suosiota, että jo ensimmäisen numeron jälkeen tilauksia tuli niin
paljon, että julkaiseminen huolimatta suurista kustannuksista tuli
kannattamaan. Tilauksia ei kuitenkaan otettu vastaan useammalle kuin
kahdellekymmenelle numerolle, sillä vielä ei oltu oikein varmoja
siitä, voitiinko yritystä jatkaa. Tilausmaksu voitiin suorittaa
mihin pankkiin tahansa, sillä kaikissa oli avattu tilejä eräälle
henkilölle, joka, vaikka olikin ruotsalainen, oli lainannut nimensä
tähän tarkoitukseen.