Oli jo yö. Hän riisuutui. Ruustinna oli antanut hänelle hiljaa varata
lihavan rovasti vainajan alushousut. Hän pukeutui niihin, mitteli niiden
kohtuutonta väljyyttä.
Mutta viis väljyydestä! Pääasia, että ne olivat lujat. Hän, joka on
kerran armossaan housut lainannut, lainannee myös aikanansa niiden
mukaisen lihavuudenkin.
* * * * *
Vallesmanni Kaksinaisen talossa oli väki kuin sairasta. Karoliina oli
ärtynyt naimisasiastaan, kun Kakkilainen tuntui tyyten kylmenneen. Ei
ihme, että hän ärtyi, kun herrasväkikin vielä juonitteli. Kiihkeästi
viskoi hän vihojansa etupäässä Puddeen.
Pudde parka! Sillä itse vallesmannikin nyt aina tarttui maailmaan Pudden
karvaturkin välityksellä. Ei se Pudde toki siitä niin kovin suuria
välittänyt, sillä se katseli tätä viisasten maailmaa, sen iloja ja
suruja iloisen veijarin kannalta. Sen maailmankatsomus oli viime
vuotisen luettelon ja myyntilistan mukaan maailmankatsomusta n:o 1374 --
suomalaista keksintöä muutoin kuten yleensä kaikki maailmankatsomukset,
tuohivirsut ja savusaunat, -- ja huolettomana kävi se kylällä
rakastajattariansa tervehtimässä. Ihmiset sanoivat sitä kirkkorauhan
häiritsijäksi, mutta kumminkin on Pudden kunniaksi mainittava, että se,
nähtyänsä suntion sauvan, tunnusti, kuten me muutkin kristityt,
kirkkolain pyhyyden viisaan olennon kaikella alttiudella.
Se siitä. Mutta kuten pastori Pöndinen, siellä seurakunnassaan, koki
pelastaa viisauttansa, niin koki sitä pelastaa vallesmanni Kaksinainen
täällä. Vaistomaisesti hän tajusi, että elämässä riippuu menestys
viisaan maineesta enemmän kuin itsestään viisaudesta, ja siitä tuska,
varsinkin näin vaalien edellä.
Ja samalla hän varustautui kukistamaan Sakaria, sen vaikutusvaltaa: Hän
koki saada papistoa nousemaan mokoman maallikkosaarnaajan villitystä
vastaan. Ja rovasti olikin taipuvainen, sillä hän oli kuullut, että
Sakarin aikaansaama herätys oli ollut ihan tavallista voimallisempi.
Papiston asemaa se moinen voi uhata. Väärän harhaopin levittämisestä
kehoitti vallesmanni panemaan miehen syytteeseen.
Ja niinpä hän nytkin puheli siitä rovastille, kuivalle ukolle.
»Niin, veli rovasti», hän siinä maallikkosaarnaajia soimasi ja selitti:
»Ne hylyt ovat ainoastaan seurakunnan turmio!»
Koirat rähisivät kartanolla. Pudde näkyi järjestävän niiden kesken isoa
tappelua.
»Tuota koiran pirua», äsähti vallesmanni tuskastuneena välillä. Rouva
riensi sulkemaan akkunan.
»Jaa, veli nimismies», mieltyi rovasti asiaan, sillä hän yleensä halusi
hoitaa laumaansa yksin, mutta ei ollut tähän asti harhaoppisia ja
villitsijöitä ahdistellut, koska oli pelännyt kaikkien, varsinkin
sivistyneiden, nousevan häntä moisesta suvaitsemattomuudesta
tuomitsemaan. Aivan häntä siis oudostutti, kun vallesmanni häntä
päinvastoin kehoitti. Ukko aivan ilostui asiansa puolesta.
Ja vallesmanni koki johtaa ukkoa Sakaria vastaan asiaan puuttumaan,
selitti jo kirkkolakiakin. Voitiin se Sakari vetää oikeuteen harhaopin
levittämisestä.
»Puuro siitä syntyy uskosta, eikä autuutta, jos siinä kaikenlaiset
hierimet hämmentävät», inhoili vallesmanni kyläsaarnaajia.
»Jaa!... Jaa!» mietiksi kuiva rovasti sisällisesti ihastuneena, lupasi
harkita ja tutkia asiaa ja jos löytää Sakarin opista harhauskoa, niin
väärän opin levittämisestä antaa tuomiokapitulille ilmi. Alttiisti
lupasi nimismieskin tehdä tehtävänsä yleisenä syyttäjänä, jahka vaan
tuomiokapituli Sakarin syytteeseen panee.
Niin hän iloitsi ja odotti uuden tuomarin tuloa, että voisi Punnitusta
tehdä lautamiehen.
Sillä hän ei vieläkään ollut saanut sitä Pöndisen kirjettä, jossa tämä
ilmoitti käskeneensä Sakarin puuhaamaan hänen ehdokkuutensa hyväksi,
eikä hän liioin tiennyt, että Punnittu on hänen vaarallisin
kilpailijansa: uskovaisten ehdokas valtiopäivämiesvaaleissa.