Johan Ruudolf Pöntinen.»

Oli jo yö. Hän riisuutui. Ruustinna oli antanut hänelle hiljaa varata

lihavan rovasti vainajan alushousut. Hän pukeutui niihin, mitteli niiden

kohtuutonta väljyyttä.

Mutta viis väljyydestä! Pääasia, että ne olivat lujat. Hän, joka on

kerran armossaan housut lainannut, lainannee myös aikanansa niiden

mukaisen lihavuudenkin.

* * * * *

Vallesmanni Kaksinaisen talossa oli väki kuin sairasta. Karoliina oli

ärtynyt naimisasiastaan, kun Kakkilainen tuntui tyyten kylmenneen. Ei

ihme, että hän ärtyi, kun herrasväkikin vielä juonitteli. Kiihkeästi

viskoi hän vihojansa etupäässä Puddeen.

Pudde parka! Sillä itse vallesmannikin nyt aina tarttui maailmaan Pudden

karvaturkin välityksellä. Ei se Pudde toki siitä niin kovin suuria

välittänyt, sillä se katseli tätä viisasten maailmaa, sen iloja ja

suruja iloisen veijarin kannalta. Sen maailmankatsomus oli viime

vuotisen luettelon ja myyntilistan mukaan maailmankatsomusta n:o 1374 --

suomalaista keksintöä muutoin kuten yleensä kaikki maailmankatsomukset,

tuohivirsut ja savusaunat, -- ja huolettomana kävi se kylällä

rakastajattariansa tervehtimässä. Ihmiset sanoivat sitä kirkkorauhan

häiritsijäksi, mutta kumminkin on Pudden kunniaksi mainittava, että se,

nähtyänsä suntion sauvan, tunnusti, kuten me muutkin kristityt,

kirkkolain pyhyyden viisaan olennon kaikella alttiudella.

Se siitä. Mutta kuten pastori Pöndinen, siellä seurakunnassaan, koki

pelastaa viisauttansa, niin koki sitä pelastaa vallesmanni Kaksinainen

täällä. Vaistomaisesti hän tajusi, että elämässä riippuu menestys

viisaan maineesta enemmän kuin itsestään viisaudesta, ja siitä tuska,

varsinkin näin vaalien edellä.

Ja samalla hän varustautui kukistamaan Sakaria, sen vaikutusvaltaa: Hän

koki saada papistoa nousemaan mokoman maallikkosaarnaajan villitystä

vastaan. Ja rovasti olikin taipuvainen, sillä hän oli kuullut, että

Sakarin aikaansaama herätys oli ollut ihan tavallista voimallisempi.

Papiston asemaa se moinen voi uhata. Väärän harhaopin levittämisestä

kehoitti vallesmanni panemaan miehen syytteeseen.

Ja niinpä hän nytkin puheli siitä rovastille, kuivalle ukolle.

»Niin, veli rovasti», hän siinä maallikkosaarnaajia soimasi ja selitti:

»Ne hylyt ovat ainoastaan seurakunnan turmio!»

Koirat rähisivät kartanolla. Pudde näkyi järjestävän niiden kesken isoa

tappelua.

»Tuota koiran pirua», äsähti vallesmanni tuskastuneena välillä. Rouva

riensi sulkemaan akkunan.

»Jaa, veli nimismies», mieltyi rovasti asiaan, sillä hän yleensä halusi

hoitaa laumaansa yksin, mutta ei ollut tähän asti harhaoppisia ja

villitsijöitä ahdistellut, koska oli pelännyt kaikkien, varsinkin

sivistyneiden, nousevan häntä moisesta suvaitsemattomuudesta

tuomitsemaan. Aivan häntä siis oudostutti, kun vallesmanni häntä

päinvastoin kehoitti. Ukko aivan ilostui asiansa puolesta.

Ja vallesmanni koki johtaa ukkoa Sakaria vastaan asiaan puuttumaan,

selitti jo kirkkolakiakin. Voitiin se Sakari vetää oikeuteen harhaopin

levittämisestä.

»Puuro siitä syntyy uskosta, eikä autuutta, jos siinä kaikenlaiset

hierimet hämmentävät», inhoili vallesmanni kyläsaarnaajia.

»Jaa!... Jaa!» mietiksi kuiva rovasti sisällisesti ihastuneena, lupasi

harkita ja tutkia asiaa ja jos löytää Sakarin opista harhauskoa, niin

väärän opin levittämisestä antaa tuomiokapitulille ilmi. Alttiisti

lupasi nimismieskin tehdä tehtävänsä yleisenä syyttäjänä, jahka vaan

tuomiokapituli Sakarin syytteeseen panee.

Niin hän iloitsi ja odotti uuden tuomarin tuloa, että voisi Punnitusta

tehdä lautamiehen.

Sillä hän ei vieläkään ollut saanut sitä Pöndisen kirjettä, jossa tämä

ilmoitti käskeneensä Sakarin puuhaamaan hänen ehdokkuutensa hyväksi,

eikä hän liioin tiennyt, että Punnittu on hänen vaarallisin

kilpailijansa: uskovaisten ehdokas valtiopäivämiesvaaleissa.

Liika viisas: Viisaudenkirja eli kertomus Sakari Kolistajasta · 第 16 / 22 题