Olga Ratcliffe.
"Hyvin osattu! Mainiosti, Muriel!", huudahti ilakoiden tohtorin reipas,
neljäntoistavuotias tytär Olga hockeykentällä.
"Olen niin iloinen", jatkoi hän. "Toivoin niin hartaasti sinun osuvan
maaliin."
Olga Ratcliffe oli vilkas ja älykäs sinisilmäinen tyttönen, jolta ei
mikään jäänyt huomaamatta. Ensi kerran hänet nähdessään tuntui hän
Murielista vastenmieliseltä, sillä niin suuressa määrin muistutti
tyttönen sitä miestä, jonka Muriel tahtoi kokonaan unohtaa. Mutta kun
he sitten lähemmin tutustuivat toisiinsa, katosi vastenmielisyys. Olga
omasi taidon päästä niiden suosioon, joihin hän kiintyi ja Muriel
oli hänen varsinainen lemmikkinsä, vaikka muiden oli vaikea ymmärtää
mikä tuossa vakavassa, hiljaisessa tytössä herätti vilkkaan tyttösen
mielenkiintoa. Muriel, jolla ei ollut sukulaisia eikä ystäviäkään,
Daisy Musgravea lukuunottamatta, ei voinut ajan pitkään vastustaa Olgan
ystävällisyyttä ja nyttemmin tapasivat he toisensa useasti.
Muriel oli kovasti pelännyt, että tohtori Ratcliffe ja hänen perheensä
tietäisivät hänen olleen kihloissa Nick'in kanssa, mutta hänen pelkonsa
haihtui vähitellen, kun he eivät koskaan sanallakaan maininneet hänen
oleskelustaan Intiassa. Ja vähitellen heräsi hänessä toivo, että Nick
tästälähin kuuluisi menneisyyteen, ja että se juopa, joka nyt heitä
erotti, olisi niin syvä, että se ainiaaksi heidät erottaisi.
Mutta kuitenkin oli hänen sisimmässään jotakin, joka pakotti hänet
ottamaan selvää Nick'in kohtalosta. Kapteeni Grangen ilmotus teki hänet
rauhattomaksi, vaikka hän kuinka koetti olla siitä välittämättä.
Hän tuumi itsekseen, voisikohan Olgalta saada jotakin tietää ja kun sen
päivän hockey-peli oli lopetettu ja Muriel seurasi Olgaa hänen kotiinsa
teelle, koetti hän johtaa puheen Nick Ratcliffeen.
Se kävikin odottamattoman helposti. Olga aivan säteili ilosta, kun
Nick'in nimi mainittiin.
"Oi, tunnetko Nick'in? Eikö hän olekin ihastuttava. Minulla on hänen
valokuvansa, se täytyy minun välttämättä näyttää sinulle. Pidätkö
sinäkin hänestä? Hän on ollut sairas. Isä oli niin vihainen hänelle,
kun hän ei tahtonut tulla kotiin parantumaan. Hän olisi aivan hyvin
voinut matkustaa kotiin sairastodistuksella, mutta hän ei tahtonut.
Mutta on sentään paljon mahdollista, että hän vielä tulee, sanoo isä.
Ehkä hänen täytyy tulla. Se riippuu siitä, miten haavan käsivarressa
käy. Isä tahtoo, että hän jättäisi armeijan ja asettuisi asumaan
maatilalleen. Nick'illa on suuri maatila noin kahdentoista peninkulman
päässä täältä, sen sai hän eräältä tädiltään. Isän mielestä pitäisi
tilanomistajan asua tilallaan, jos hänellä suinkin on siihen varaa.
Ja Nick voisi päästä parlamenttiin, jos vaan tahtoisi, sillä hän on
lahjakas ja rikas. Mutta siitä ei kannata puhua, sillä siihen hänellä
ei kuitenkaan ole halua."
Olga kietoi kätensä Murielin vyötäisille ja sanoi hyväilevällä äänellä:
"Olen niin iloinen, että sinäkin pidät Nick'ista. En tiedä ketään,
josta minä enemmän pitäisin. Hän kirjottaa hirveän pitkiä kirjeitä
minulle, mutta niitä en koskaan näytä kenellekään, eikä hänkään näytä
minun kirjeitäni. Kunhan olemme juoneet teetä, haen tuon valokuvan."