Akhilleuksen ja Aiaan kuoleman jälkeen kokoontuivat akhaialaiset
ruhtinaat keskustelemaan, mitä olisi tehtävä. Kauvan istuivat he
neuvottomina, kunnes Kalkhas nousi ja selitti, että hänen mielestään
tarvittiin Troian valloitukseen kaksi asiaa: ensiksikin apua
Akhilleuksen pojalta Neoptolemokselta, joka oleskeli äitinsä luona
Skyroksessa, ja toiseksi ne nuolet, jotka olivat Lemnos-saareen jätetyn
Philokteteen mukana ja hänen omiaan. Sekä Neoptolemos että nuolet oli
saatava välttämättä noudetuiksi, ja sen miehen, joka niitä lähtisi
noutamaan, tulisi olla sekä rohkean että viisaan.
Matkalle Skyrokseen ilmoittautuivat heti Odysseus ja Diomedes. He
saapuivat onnellisesti perille ja kohtasivat kuninkaallisen palatsin
edustalla nuoren Neoptolemoksen, tekemässä aseharjoituksia, Huomattuaan
vieraat juoksi hän heitä vastaan ja vei heidät äitinsä Deidameian ja
äitinsä isän Lykomedeen luo. Odysseus kertoi Akhilleuksen kuolemasta,
esitti sitten asiansa ja tarjoutui luovuttamaan Neoptolemokselle ne
verrattomat aseet, jotka itse oli saanut Thetikseltä lahjaksi.
Deidameia puhkesi itkuun, kun kuuli miehensä kaatuneen, ja varoitti
Neoptolemosta lähtemästä koko kauheaan sotaan, josta ei ikinä tullut
loppua. Lykomedeskin varoitteli tyttärensä poikaa, mutta ei tahtonut
sentään suorastaan estää häntä. Nuorukainen itse paloi halusta
loistaviin urotöihin, voittamaan yhtä mainehikasta nimeä, kuin oli
ollut hänen isälläänkin. Hän syleili omaisiaan ja riensi laivaan.
Suotuisalla tuulella nostivat he purjeet ja lyhyen ajan kuluttua ohjasi
Odysseus laivansa lahteen Sigeionin niemen taa.
Ihmeekseen näkivät silloin sankarit, että kuuma taistelu oli
parhaillaan käynnissä ja että laivaleiri oli suuressa vaarassa. Ja kun
he olivat tulleet lähemmäksi rantaa, kuulivat he, että Mysian nuori
kuningas _Eurypylos_, Telephoksen poika ja Priamoksen tyttärenpoika,
oli saapunut suuren sotajoukon kanssa Troiaan.
Hän seisoi nyt joukkoineen vallihaudan luona, valmiina tunkeutumaan
leiriin. Täynnä taisteluhalua juoksivat nyt kaikki kolme maalle.
Odysseus vei heti Neoptolemoksen telttaansa ja antoi hänelle
Akhilleuksen aseet. Nuorukainen pukeutui isänsä sotisopaan ja sieppasi
käteensä Pelion-peitsen, jota ei sitä ennen kukaan ollut voinut
heiluttaa. Sitten riensi hän Odysseuksen seurassa taistelevien
myrmidonien luo. Vanha Phoinix syleili häntä kyynelsilmin eikä voinut
kyllikseen ihannella hänen voimaansa ja kauneuttaan; oli niinkuin itse
Akhilleus olisi noussut Hadeksesta, sanoi hän, Myrmidonit riemuitsivat,
ja muutkin akhaialaiset olivat erittäin iloissaan nähdessään hänet. Ja
Neoptolemos kävikin heti sellaisella uljuudella taisteluun, että
voitollisten mysialaisten täytyi väistyä. Eurypylos jatkoi tosin
taistelua iltaan saakka ja vielä seuraavana päivänäkin, mutta vihdoin
kaatui hän Neoptolemoksen peitsestä, ja mysialainen sotajoukko
hajaantui pakoon.
Kun tämä vaara oli torjuttu, tarjoutui Odysseus noutamaan Philokteteen
nuolet. Tällä kertaa otti hän Neoptolemoksen mukaansa ja purjehti
vuoriseen Lemnokseen. Siellä jätti hän väkensä laivaan ja lähestyi
kahden kesken Neoptolemoksen kanssa varovaisesti sitä luolaa, johon hän
monta vuotta sitten oli jättänyt käärmeen pureman Philokteteen,
Tultuaan lähemmäksi huomasi hän, että luola oli tyhjä. Mutta sen
pohjalla oli lehdistä koottu makuutila, ja siinä olevasta syvennyksestä
saattoi helposti huomata, että joku oli siinä vast'ikään maannut. Ja
sitäpaitse oli lehtikasan vieressä juoma-astia ja tulukset. Odysseus
ymmärsi, ettei Philoktetes voinut olla kaukana. Hetkisen kuluttua
näkyikin hän jo tulevan luolaansa kohti, ontuen pahasti sairasta
jalkaansa ja voihkien tuskasta. Odysseus ei tahtonut heti näyttää
itseään, vaan vetäytyi piiloon ja käski Neoptolemoksen astua esiin.
Neoptolemos tervehti ja sanoi nimensä. Kuultuaan sen tuli Philoktetes
ylenmäärin iloiseksi, sillä hän toivoi nyt vihdoinkin pääsevänsä pois
monivuotisesta yksinäisyydestään. Mutta kun hän heti sen jälkeen
huomasi Odysseuksen ja tunsi hänet, tuli hän levottomaksi sekä vihasta
että pelosta, ja rukoili Neoptolemokselta suojelusta tuota kavalaa ja
paha-aikeista miestä vastaan. Odysseus puolestaan vakuutti hänelle
pyhästi ja kalliisti, ettei hänellä ollut ollenkaan pahoja aikeita,
vaan että nyt oli tultu noutamaan häntä takaisin akhaialaiseen
sotajoukkoon. Siellä pääsisi Philoktetes jumalain avulla sairaudestaan,
niin että voisi ottaa osaa taisteluun ja kostaa Akhilleuksen kuoleman
hänen surmaajalleen Parikselle. Odysseuksen liikuttavista sanoista
taipui Philoktetes vihdoin, ja noutajat taluttivat hänet laivaan.
Siellä annettiin hänelle virkistävä kylpy ja voimallinen ateria. Sitten
nostettiin purjeet ja suunnattiin takaisin Troiaan.
Kun he laskivat Hellespontoksen salmeen, tulvasivat akhaialaiset
rannalle ja kohottivat raikuvia riemuhuutoja. Philoktetes nousi
makuultaan ryntäilleen ja koetti ojentaa surkastuneita käsiään heitä
kohti. Silloin ottivat Odysseus ja Neoptolemos hänet syliinsä ja
kantoivat maalle. Hänen siteihin kääritty jalkansa ja surkastunut
ulkomuotonsa herättivät akhaialaisissa suurta sääliä, ja heti vietiin
hänet taitavimman lääkärin, Podaleirioksen luo. Tämä asetti hänet
vuoteelle ja tutki tarkasti kipeän jalan. Sitten pesi hän haavan
huolellisesti ja pani siihen voiteita, sekä kohotti lopuksi kätensä
jumalain puoleen, rukoillen heiltä parantavaa ja puhdistavaa voimaa
potilaalle. Ja heti tunsikin Philoktetes, että tuskat huojentuivat,
haava meni umpeen, voimat palasivat ja pian vaipui hän virkistävään
uneen. Kun hän sitten seuraavana aamuna heräsi, tunsi hän itsensä aivan
uudeksi ihmiseksi, ja parin päivän kuluttua oli hän kokonaan terve.
Päästyään taistelukuntoiseksi, ryntäsi hän toisten mukana Troiaa
vastaan. Hän oli silloin puettuna Herakleen uhkeaan pronssipaitaan,
aseina Herakleen jousi ja hänen myrkkyyn kastetut nuolensa. Jokainen,
jota hän niillä satutti, oli kuolemaan tuomittu. Vihdoin juoksi Paris
häntä vastaan, heiluttaen röyhkeästi joustansa, Philoktetes riemuitsi.
-- Tulehan tänne, sinä troialainen naisten rosvooja, huusi hän, niin
saat ansaitun palkkasi!
Samassa ampui hän yhden nuolistaan ja se teki naarmun Pariksen käteen.
Paris viritti jousensa, mutta ennenkuin hän ennätti edes tähdätä,
suhahti toinen nuoli Philokteteen jousesta, ja se sattui häntä
lanteeseen. Vavisten joka kohdastaan käännähti Paris ympäri ja vaipui
troialaisten syliin. He veivät hänet pois ja laskivat paareille. Siinä
valitti ja vaikeroi hän ja huusi kaikkia lääkäreitä rientämään
avukseen. Mutta kukaan ei voinut poistaa hänestä myrkyn salaista
voimaa. Se levisi nopeasti kaikkiin hänen suoniinsa, ja hetken kuluttua
makasi tuo kaunis kuninkaanpoika jäykkänä ja kuolleena.