Sillä aikaa elivät Priamos ja Hekabe siinä uskossa, että heidän
vanhimman jälkeinen poikansa oli saanut surmansa. Sittemmin oli heille
syntynyt useita lapsia, sekä poikia että tyttäriä.
Lähinnä Parista olivat ikänsä puolesta kaksoissisarukset _Kassandra_ ja
_Helenos_. Pieninä olivat he kerran jääneet yksikseen auringon jumalan
Apollonin temppeliin. Sieltä löydettiin heidät sitten uneen vaipuneina,
ja heidän vieressään nähtiin jumalan pyhät käärmeet, jotka
kiemurtelivat heidän ympärillään ja nuoleskelivat heidän korviaan.
Siitä uskottiin heidän korvainsa tulleen niin pyhiksi, että he
saattoivat ymmärtää eläinten ääniä ja käsittää jumalain päätöksiä.
Priamoksen toisista pojista mainittakoon _Deiphobos, Ilioneus, Lykaon,
Polydoros ja Troilos_, tyttäristä _Astyokhe, Kreusa, Laodike ja
Polyxene_. Pojat olivat kaikki urhokkaita miehiä. Tyttäristä joutui
Astyokhe naimisiin Mysian kuninkaan _Telephoksen_, ja Kreusa Dardanian
kuninkaan _Eneaksen_ kanssa.
Mutta Priamoksen ja Hekaben mielestä ei ainoakaan heidän lapsistaan
ollut niin kaunis kuin toinen järjestyksessä, se sama, jonka he olivat
heitättäneet metsän pedoille. Hekabe suri häntä katkerasti ja joka
vuosi antoi Priamos viettää juhlan hänen muistokseen. Silloin syötiin
joka kerta hautajaisateria; ja sille alttarille keskellä linnaa, jossa
pyhä tuli suitsusi ja jonka ympärillä kuninkaan esi-isien kuvat
seisoivat, valettiin maitoa, viiniä ja hunajaa. Lopuksi teurastettiin
uhrieläin ja vietettiin taistelukisat vainajan kunniaksi.
Vähäistä myöhemmin kun nuo kolme jumalatarta olivat käyneet Pariksen
luona, piti taas vietettämän samallainen muistojuhla, ja Priamos
lähetti poikansa Hektorin ja Helenoksen etsimään Ida vuorelta sopivaa
uhrieläintä. He alkoivat tarkastella Pariksen kaitsemaa karjaa ja
huomasivat siinä nuoren sonnin, joka erittäin miellytti heitä. Mutta
sama sonni olikin aina ollut Pariksen erikoinen suosikki ja hän kielsi
sitä ottamasta. Siitäpä kuninkaanpojat vähän välittivät, mitä
paimen-orjalla oli sanomista; he ottivat sonnin ja taluttivat Troiaan.
Paris seurasi heitä kuitenkin ja oli kovasti vihoissaan.
Heti kun he olivat tulleet kaupunkiin, toimitettiin kuolinuhri, ja
sankarileikit alkoivat. Niissä voittivat Priamoksen pojat kaikki
vastustajansa, vaan kun Paris näki tämän, juoksi hän suoraan
kilpakentälle ja vaati Deiphobosta sekä Ilioneusta taisteluun. He
seurasivatkin vaatimusta, yksi ensin, toinen sitten, mutta Paris
taisteli niin notkeasti ja voimakkaasti, että hän voitti molemmat ja
sai voittajalle määrätyn palmuseppeleen palkinnoksi. Deiphobos ja
Ilioneus olivat haljeta häpeästä ja katkeruudesta. He hyökkäsivät
miekat kädessä Pariksen päälle surmatakseen hänet. Hän pakeni ja etsi
suojaa perhe-alttarin äärestä. Silloin avasi Zeus ennustajatar
Kassandran silmät, niin että hän heti tunsi vainotun nuorukaisen, ja
huusi vakavalla äänellä, kättään kohottaen:
-- Hän on teidän oma veljenne, sama joka on saattava Troian turmioon.
Kaikki hämmästyivät suuresti, mutta Hekabe tunsi nuoren miehen kasvojen
piirteet ja sulki hänet riemuiten syliinsä. Hän ei tahtonut kuullakaan
onnettomuuden ennustuksista, eivätkä toisetkaan niistä enää mitään
välittäneet.
Parikselle alkoi siitä hetkestä uusi elämä. Orjasta oli hän yht'äkkiä
muuttunut kuninkaanpojaksi, ja nyt oli hänellä niin paljon uutta
ajattelemista, että unohti kokonaan tapauksen Ida vuorella sekä
Aphroditeen antaman lupauksen.
Mutta Aphrodite itse ei unohtanut sitä. Eräänä päivänä ilmestyi
jumalatar uudestaan ja sanoi:
-- Nyt, Paris, on hetki tullut. Ylös siis, ja varustaudu matkalle
_Akhaiaan!_ Siellä odottaa sinua maailman ihanin nainen.
Näin puhuessaan vuodatti hän Pariksen sieluun voittamattoman
ikävöimisen. Parikselle tuli kiire ja hän juoksi isänsä luo pyytämään
laivaa, jolla heti purjehtisi noutamaan luvattua morsiantaan, Priamos
suostui kernaasti poikansa pyyntöön. Kokonainen laivasto varustettiin
ja suuri joukko miehiä pantiin seuralaisiksi. Paris itse määrättiin
laivaston ylipäälliköksi, mutta apulaisikseen sai hän veljensä
Deiphoboksen ja lankonsa Aineiaan.
Yksi oli kuitenkin, joka mitä innokkaimmin vastusti koko lähtöä, ja se
oli Pariksen veli, ennustaja Helenos.
-- Jos Paris tuo naisen Akhaiasta, sanoi hän, tulevat akhaialaiset
tänne, polttavat kaupunkimme ja tuhoavat koko Priamoksen suvun.
Mutta tämä kolmaskin onnettomuuden ennustus kaikui kuuroille korville.
Kun Paris oli saanut laivansa kuntoon, nosti hän ankkurit ja suuntasi
merelle. Toisinaan käytti hän purjeita, toisinaan taas antoi miestensä
soutaa. Matka sujui onnellisesti, ja hän näki monta vierasta maata.
Toisin paikoin esiintyi hän rauhan miehenä, mutta missä huomasi
voimainsa riittävän, siinä nousi maihin ja ryösti omaisuutta, mitä
käsiinsä sai. Niinpä teki hän äkkipikaisen hyökkäyksen rikkaaseen
phoinikialaisten kauppakaupunkiin Sidoniin ja ryösti sieltä joukon
sidonilaisia kankaita, joita siihen aikaan pidettiin taiteellisimpina
ja arvokkaimpina, mitä löytyä saattoi.
Vihdoin saapui hän spartalaisten maahan Peloponneesoksen eteläisessä
osassa. Maan pääkaupungissa, _Spartassa_, asui kuningas _Menelaos_
puolisonsa, kauniin _Helenan_ kanssa, Helena oli Spartan edellisen
kuninkaan _Tyndareoksen_ tytär, ja hänestä sanottiin yleensä, että hän
oli ihanin kaikista naisista. Kuultuaan tämän tuli Paris uteliaaksi ja
hän päätti käydä tervehtämässä kuningas Menelaosta. Hän laski maihin
Eurotas joen suuhun, otti Aineiaksen ja valitun joukon troialaisia
mukaansa ja lähti Spartaan. Menelaos otti tulijat vastaan suurella
kunnioituksella ja vei heidät linnaansa, jossa Helena naisorjiensa
ympäröimänä odotti heitä. Kun Paris oli astunut kynnyksen yli ja
heittänyt katseensa nuoreen kuningattareen, vetäytyi hän hämmästyksestä
taapäin, sillä hän kuuli sisässään Aphroditeen kuiskaavan, että se oli
juuri tämä nainen, jota hän oli tullut etsimään. Ja saman kuiskauksen
tunsi sillä hetkellä Helenakin, niin että hän hämmentyneenä kääntyi
pois ja peitti kasvonsa kämmenellään, kääriäkseen toisella kädellään
hunnun päänsä ympäri. Mutta hänen hämilläänolonsa kesti vaan
silmänräpäyksen. Seuraavassa hetkessä hän jo tervehti vieraita
arvokkaasti ja suloisesti. Menelaos oli erittäin vieraanvarainen isäntä
ja kestitsi Parista ja Aineiasta mitä komeimmalla tavalla. Aterian
jälkeen tuli Helena seuralaisineen naisten huoneesta miehien joukkoon,
ja siinä alkoivat he kehrätä värttinöillään. Paris huvitti seuraa
laululla ja kitaran soitolla sekä kertomuksilla komeasta Troiasta.
Helenalle antoi hän kunnialahjaksi joukon niitä kallisarvoisia
kankaita, joita oli Sidonista ryöstänyt.
Kesken näitä hauskoja kemuja sai Menelaos ystävältään, kuningas
_Idomeneuksella_, kutsun saapua hänen luokseen _Kretaan_ ottamaan osaa
suureen uhrijuhlaan. Ei hän kuitenkaan tahtonut, että Paris ja Aineias
niin pian jättäisivät hänen talonsa, ja senvuoksi pyysi hän Helenaa
pitämään huolta vieraista, niinkauvan kun hän itse oli poissa; eikä hän
aikonut kauvan viipyäkään matkallaan.
Tuskin oli hyvänluuloinen Menelaos lähtenyt kotoaan kun Paris jo päätti
käyttää tilaisuutta hyväkseen. Hän kokosi salaa miehensä ja ilmoitti
heille aikovansa ryöstää kuningattaren itselleen vaimoksi. Jos miehet
tahtoisivat auttaa häntä siinä, saisivat he ottaa Menelaoksen aarteista
niin paljon kuin heitä vaan halutti. Miehet lupasivat kernaasti
apuansa. Illalla, kun kaikki Spartalaiset olivat käyneet levolle,
hiipivät troialaiset palatsiin ja veivät pois Helenan sekä pari hänen
naispalvelijaansa. Ja Menelaoksen aarrevarastoista ottivat he
sitäpaitse mukaansa joukon kulta- ja hopea-astioita sekä muita
kalleuksia. Sitten riensivät he saaliineen kiireimmän kautta
laivoihinsa, ja kun kaikki oli saatu kuntoon, antoi Paris nostaa
purjeet.
Aphrodite suosi häntä myötäisellä tuulella, ja kolmen päivän kuluttua
oli hän laivastoineen jo Skamandros joen suulla. Troialaiset joutuivat
jonkun verran hämilleen nähdessään vieraan kuningattaren ja kuultuaan
kertomuksen hänen ryöstöstään. Mutta kun Paris antoi tuoda laivoista
kalliit ryöstösaaliinsa, ihastuivat kaikki ikihyviksi, eikä kukaan
epäillyt enää mitään. Jonkun ajan kuluttua viettivät Paris ja Helena
häänsä suurilla juhlallisuuksilla Ilionin kuninkaallisessa linnassa.