Syvällä aaltojen alla hallitsi ijäkäs meren jumala _Nereus_. Hänen
tyttäriään olivat ihanat merenneidot, _nereidit_. He asuivat
hopeanhohtavissa louhikoissa meren pohjalla, mutta keikkuivat myös
mielellään kimaltelevilla aalloilla merihevosien vetämissä vaunuissa
tai delfinien selässä ratsastain. Toisinaan astuivat he kauniilla
rannalla maalle ja huvitteleivat suloisilla kisahypyillä. Jos he
joutuivat vaaraan, pelastuivat he siitä aina varsin helposti
muuttumalla mitä erilaisimpiin ja vaihtelevimpiin haahmuihin.
Yhden Nereuksen tyttären nimi oli _Thetis_. Hän oli niin kaunis, että
itse ylijumala _Zeus_ ja hänen veljensä, merenjumala _Poseidon_ kilpaa
koettivat saada häntä puolisokseen.
Kun eivät voineet asiasta muuten sopia, jättivät he sen
oikeudenjumalattaren _Themiksen_ ratkaistavaksi. Tämä selitti, että kun
Thetis kerran saisi pojan, kohoisi se mahtavuudessa isäänsä
korkeammalle. Zeus ymmärsi nyt, että jos Thetis joutuisi avioksi
jumalalle, tulisi hänen pojastaan kaikkien muitten jumalain hallitsija
ja silloin olisi hänen oma ylivaltansa lopussa. Senvuoksi julisti hän,
ettei kukaan kuolematon saisi ottaa Thetistä puolisokseen. Poseidon sai
tyytyä Thetiksen sisareen _Amphitriteen_. Ja ollakseen täysin varma
ylimmästä hallitusvallastaan päätti Zeus naittaa Thetiksen jollekulle
kuolevaisista ja valitsi hänelle mieheksi sankari _Peleuksen_. Tämä
voimakas ja rohkea mies oli urhoollisten _myrmidonien_ kuningas. Mutta
hän oli vaan tavallinen kuolevainen, eikä hänen poikansa siis koskaan
voinut tulla jumalain vertaiseksi, vielä vähemmin heidän
hallitsijakseen.
Kun Peleus kuuli, että Zeus oli hänet valinnut Thetiksen aviomieheksi,
kysyi hän äitinsä isältä _Kheironilta_, kuinka hänen olisi meneteltävä,
että saavuttaisi tuon ihanan merenneidon suosion. Kheiron oli
niinkutsuttu _kentauri_ eli mieshevonen, joilla yläosa ruumista oli
niinkuin ihmisellä ainakin, vaan alaosa hevosen haahmuinen.
-- Oletpa saanut vaikean toimen täyttääksesi, vastasi tämä, ja jos
toivot menestystä siinä, täytyy sinun olla näyttämättä pienintäkään
pelkuruutta. Sillä vapaasta tahdostaan ei jumalatar milloinkaan lähde
kuolevaisen miehen vaimoksi. Hän pakenee sinua niin kauvan kuin voi, ja
jos vihdoin saavutatkin hänet, muuttaa hän muotonsa käärmeeksi,
leijonaksi, tulen liekiksi ja milloin miksikin. Jos silloin säikähdyt,
on hän sinulta ainiaaksi mennyt. Vaan jos tahdot saavuttaa päämaalisi,
on sinun pidettävä hänestä kiinni, pistäkööt käärmeet, purkoot leijonat
ja polttakoot tuliliekit kuinka kovasti tahansa. Silloin on hän vihdoin
ojentava sinulle kätensä.
Peleus kiitti Kheironia hyvästä neuvosta, otti veljensä _Telamonin_
mukaansa ja lähti Nereuksen valtakuntaan. Kun merenneidot näkivät
veljesten saapuvan, hajaantuivat he kauhuissaan kaikille suunnille.
Thetis pakeni voimainsa takaa etsiäkseen suojaa vanhan isänsä luota.
Mutta Peleus oli nopeampi, sai hänet kiinni ja sulki syliinsä. Silloin
toteutui Kheironin sana; Thetis muuttui kähiseviksi käärmeiksi,
kiljuvaksi leijonaksi ja roihuavaksi tuleksi, ja Peleuksen sydän
vavahteli. Mutta yhtäkaikki piti hän saaliistaan kiinni. Kun Thetis
huomasi sen, muuttui hänen mielensä; hän otti luonnollisen muotonsa,
ojensi sankarille kätensä ja lupasi tulla hänen morsiamekseen.
Zeus oli moisesta urotyöstä erittäin mielissään ja päätti pitää
Thetikselle ja Peleukselle mitä loistavimmat häät. Kaikki jumalat ja
jumalattaret kutsuttiin vieraiksi. Ainostaan yksi heitettiin kutsumatta
ja se oli eripuraisuuden jumalatar, _Eris_. Hän ymmärsi kyllä, miksi
toiset eivät tahtoneet häntä seuraansa, ja päätti lujasti, että heillä
tulisi olemaan vielä vähemmän hauskuutta hänen poissaolostaan, kuin
mitä hänen läsnäolostaan olisi ollut.
Häät vietettiin sulhasen isoisän Kheironin luona _Pelionin_ vuorella.
Kaikki jumalat paitse Eristä saapuivat jumalallisessa kulkueessa
asunnoistaan _Olympoksen_ vuorelta alas. Runsaita olivat ne lahjat,
joita jumalat tullessaan toivat Peleukselle. Kaikkien yhteisenä lahjana
sai hän kallisarvoiset sotavarustukset miekkoineen ja kilpineen,
Poseidonilta parin kuolemattomia hevosia, Xantoksen ja Balioksen, ja
Kheironilta peljättävän keihään, jonka varsi oli tehty Pelionin
huipulla kasvaneesta saarnipuusta.
Kemut olivat komeat. Itselleen ja sukulaisilleen tarjosi Peleus
sellaista ruokaa ja juomaa, jota kuolevaiset ihmiset tavallisesti
juhlissaan käyttivät. Mutta sellainen ei kelvannut jumalille. Heidän
suonissaan ei juossut tavallinen ihmisveri, vaan jalompi neste, jonka
nimi oli _ikhor_, Sentähden söivätkin he ainoastaan _ambrosiaa_ ja
joivat pelkkää _nektaria_.
Juuri kun juhlailo oli korkeimmillaan, aukeni salin ovi raolleen, siitä
näkyi käsi, ja seuraavassa silmänräpäyksessä pyörähti kultainen omena
lattialle. Syntyi hiljaisuus, kaikkien katseet seurasivat pyörivää
omenaa, eikä kukaan huomannut Eristä, joka vahingoniloisena kurkisteli
ovelta ihmettelevää hääjoukkoa.
Kun ensimmäinen hämmästys oli ohi, viittasi Zeus jumalain
sanansaattajalle, sulkajalkaiselle _Hermeelle_. Hermes kiirehti esiin,
otti omenan lattialta, käänteli sitä kaikille tahoille ja huomasi sen
yhdessä kyljessä kirjoituksen. Sen hän luki korkealla äänellä, ja näin
se kuului: _Kauniimmalle kaikista_.
Nyt syntyi jumalattarien keskuuteen suuri hämminki ja he loivat
toisiinsa kateellisia katseita. Aluksi piti jokainen itseään kaikista
kauniimpana. Mutta kohta älysivät sentään useimmat, ettei heidän
kannattanut kilpailla omenasta, ja vihdoin jäi niitä ainoastaan kolme,
jotka tekivät vaatimuksia sen suhteen. Ne olivat taivaan haltijatar
_Hera_, sodan ja viisauden jumalatar _Athene_, sekä rakkauden jumalatar
_Aphrodite_. Yksikään heistä ei tahtonut väistyä kahden vastassaan
olevan tieltä, Sentähden pyysivät he lopulta, että Zeus tekisi tuomion
heidän asiassaan. Mutta hänellä ei ollut siihen halua, sillä Hera oli
hänen puolisonsa, ja Athene ja Aphrodite kumpikin hänen tyttäriään. Ja
sentähden lausui hän:
-- Idan vuorella troialaisten maassa elää paimen nimeltä Paris. Hän
itse on kaunein miesten joukossa ja voi paremmin kuin kukaan muu
päättää, kuka teistä on ensimmäinen kauneudessa. Lähteköön nyt Hermes
Pariksen luo, antakoon omenan hänen käteensä ja vieköön minulta
sellaiset terveiset, että hänen on oltava tuomarina tässä riidassa!
Tähän päätökseen täytyi kaikkien alistua, ja heti kun hää-ateria oli
lopussa, varustautuivat Hermes ja nuo kolme jumalatarta matkalle.
Eräänä päivänä istui Paris yksinään metsäisessä laakson pohjukassa Ida
vuoren rinteellä. Hänen yläpuolellaan kasvoi mäntyä ja kuusta,
alapuolellaan tiheä metsikkö tammia, kastanjoita ja pähkinäpuita, ja
vuoren juurelta aukeni koko troialaisten maa kunnaineen, jokineen ja
kaupunkeineen, niitten joukossa ylinnä itse Troia, sen mahtava
kalliolinna ja loistavat temppelit ja palatsit. Taempana näkyi meri, ja
sen takana kaukaisten saarien ja mannermaan hämärästi siintävät rannat.
Syventyneenä mietteissään katselemaan tätä ihanaa näköalaa, kuuli Paris
äkkiä jonkun jumalallisen olennon askeleet, jotka saivat maan
tärisemään hänen ympärillään. Käännyttyään katsomaan näki hän Hermeen
lähestyvän puoleksi käyden, puoleksi siipiensä varassa, airutsauva ja
kultainen omena kädessä. Ja tarkemmin katsottuaan huomasi Paris Hermeen
kintereillä kolme mahtavaa jumalatarta, kaikki korkeavartisia ja
sanomattoman ihania. Pyhä vavistus kävi läpi hänen ruumiinsa; hän
kavahti seisaalleen ja tahtoi paeta näitten kuolemattomien seurasta.
Mutta Hermes tarttui hänen käteensä ja lausui:
-- Rohkaise mieltäsi! Jumalattaret eivät tule pahoissa aikeissa; he
tahtovat vaan, että sinä ratkaisisit erään riitakysymyksen. Tarkastapa
tätä omenaa, ja lue, mitä siihen on kirjoitettu! Sinun on nyt
sanottava, kuka näistä kolmesta on kaunein. Tämän tehtävän on sinulle
määrännyt itse Zeus.
Kun Paris kuuli mistä oli kysymys, tyyntyi hän ja kääntyi takaisin. Hän
otti omenan käteensä ja alkoi tarkastella jumalattaria, jotka seisoivat
hänen edessään ja odottivat tuomiota. Hän siirsi katseensa toisesta
toiseen, mutta ei tiennyt mitä sanoa. Sillä hänestä tuntui aina,
niinkuin juuri se olisi ollut kaunein, jota hän viimeksi oli katsellut.
Silloin astui yksi heistä lähemmäksi ja alkoi puhua. Hän oli korkea ja
kunnioitusta herättävä, hänen kasvonsa olivat säännölliset, silmänsä
suuret ja loistavat sekä koko olentonsa ylväs ja jalo. Hänen
aaltomaisia hiuksiaan kaunisti hohtava kruunu ja toisessa kädessä oli
hänellä valtikka, jonka yläpäässä loisti kultainen kranaattiomena. Hän
sanoi:
-- Tässä näet edessäsi Heran, ylijumala Zeuksen puolison ja taivaan
valtijattaren. Tuomitse minulle mikä minulle oikeudella kuuluu, ja minä
olen sinut halvasta paimenesta kohottava koko Aasian hallitsijaksi!
Mutta tuskin oli Hera lopettanut puheensa, kun jo toinen jumalattarista
astui esiin. Hän oli siro ja neitseellinen olento, korkealle
kaareutuva otsa ja siniset silmät täynnä syvää vakavuutta. Hänellä oli
töyhtöharjainen kypäri päässä ja rintahaarniskassa oli kauhua herättävä
medusanpää; kädessä oli hänellä keihäs ja toisella kädellään nojasi hän
kilpeensä. Hän katsoi loistavin silmin nuoreen paimeneen ja lausui:
-- Minä olen Pallas Athene, viisauden ja voiton jumalatar. Anna
kauneuden palkinto minulle! Viisaus ja voitto seuraavat silloin sinua
ja maineesi on kohoava korkeammalle kuin kenenkään muun sankarin.
Kolmas jumalatar, joka näytti kaikista nuorimmalta ja hennoimmalta, oli
tähän saakka seissyt vaiti, katse kainosti maassa. Mutta nyt katsoi hän
ylös ja sanoi hyväilevällä äänellä:
-- Valta ei kuulu minun lahjoihini eikä sankarimaine, Jos asetat ne
korkeammalle muista, niin palvele Heraa tai Athenea. Minä olen
Aphrodite, rakkauden jumalatar, ja rakkauden suloinen onni on ainoa
lahja, jota muille voin jakaa. Tuomitse omena minulle ja palkinnoksi
tahdon sinulle antaa maailman ihanimman naisen!
Sanoessaan näin, iski hän Parikselle silmää niin viehkeästi hymyillen,
että tämä hurmaantui aivan kokonaan ja että molemmat toiset
jumalattaret tuntuivat hänestä vaalenevan aivan mitättömiin. Ja enempää
miettimättä ojensi hän omenan heti Aphroditeelle, joka kiitti häntä ja
lupasi pian täyttää lupauksensa. Mutta Hera ja Athene käänsivät täynnä
vihaa ja kateutta Parikselle selkänsä, ja he vannoivat pyhän valan,
etteivät ennen lepäisi, ennenkuin saisivat kostetuksi kärsimänsä häpeän
ja tuhotuksi Pariksen koko heimoineen ja kansoineen.