Kauvan sitten hallitsi _Arkadian_ maassa kuningas, jonka nimi oli
_Dardanos_. Arkadiaa ympäröivät korkeat, metsäiset kalkkikivivuoret,
joitten sisäpuolella oli laaksoja ja tasankoja, järviä ja soita. Kun
sattui satamaan tavallista enemmän, tulvivat järvet ja suot yli
äyräittensä. Sellainen tapaus sattui kerran Dardanoksen aikana. Tulva
oli niin suuri, että arkadialaisten täytyi paeta vuorille. Vaan kun he
siellä elannon puutteessa joutuivat suureen hätään, päätti Dardanos
siirtyä kokonaan maasta pois ja ottaa osan kansastaan mukaansa.
Hän samosi vuorien yli meren rantaan, hankki siellä laivoja ja purjehti
_Samotraaken_ saareen. Siihen aikoi hän aluksi jäädäkin kokonaan, mutta
kun huomasi, ettei saari ollutkaan niin hedelmällinen kuin hän ensin
oli luullut, nousi hän uudestaan laivoihin ja jatkoi matkaansa. Jonkun
ajan kuluttua tuli hän _Hellespontokseen_, siihen suureen salmeen, joka
eroittaa Euroopan Aasiasta, Hän laski siinä _Skamandros_ joen suuhun,
nousi joukkoineen maihin ja samosi jokea seuraten ylämaahan korkean,
metsäisen _Ida_ vuoren juurelle. Vuoren huomasi hän rikkaaksi
lähteistä, puroista ja rehevistä laidunmaista. Nyt oli hän mielestään
löytänyt hyvän maan, johon mainiosti sopi asettua asumaan. Niin hän
tekikin ja rakensi kaupungin, jolle antoi nimeksi _Dardania._
Yksi Dardanoksen jälkeläisistä oli nimeltään _Tros_. Tämä hallitsi koko
Skamandros-laaksoa aina mereen saakka. Dardania ei siis enää sopinut
pääkaupungiksi, ja niin katsoi Tros itselleen uuden. Hän perusti sen
eräälle kunnaalle aivan lähelle sitä kohtaa, jossa _Simoets_ joki
laskee Skamanderiin. Kaupunki sai nimen _Troia_ ja sen asukkaita
kutsuttiin _troialaisiksi eli trooeiksi_.
Trooksen pojan nimi oli _Ilos_, ja tämä rakensi Troian huipulle linnan,
jonka varusti paksuilla muureilla ja korkeilla torneilla. Sitä
kutsuttiin _Ilioniksi_. Ja muurien sisäpuolelle rakennutti hän vielä
komeita kuningaspalatseja sekä temppeleitä jumalille. Mahtavimmat
temppelit pyhitettiin taivaitten haltijalle _Zeus Kronionille_, hänen
tyttärelleen, sodan ja viisauden jumalattarelle _Pallas Athenelle_,
sekä auringon jumalalle _Phoibos Apollonille_. Athenen temppeliin
asetettiin jumalattaren oma kuva, joka oli puusta tehty, kilpi ja
keihäs kädessä. Sitä kutsuttiin _palladioniksi_, ja kulki siitä
sellainen ennustus, että niinkauvan kun se säilyi Troiassa, ei kukaan
vihollinen voinut kaupunkia valloittaa.
Kuuluisin Troian kuninkaista oli _Priamos_. Hän oli kahdesti nainut.
Hänen ensimmäinen puolisonsa, _Arisbe_, oli laajalta tunnetun tietäjän
ja ennustajan _Meropsin_ tytär. Arisbe sai pojan, jolle annettiin
nimeksi _Aisakos_, ja tämä poika lähetettiin äitinsä isän
kasvatettavaksi, että hän oppisi salaiset taidot ja voisi lintujen
lennosta sekä uhriteuraitten sisälmyksistä selittää jumalien tahdon ja
ennustaa ihmisten kohtaloita.
Priamoksen toinen puoliso oli _Hekabe_. Hänen vanhin poikansa sai nimen
_Hektor_, ja tästä Hektorista tuli erittäin rehellinen ja uljas mies,
josta kaikki troialaiset iloitsivat ja ylpeilivät.
Kun Hektor vietä oli lapsi, näki kuningatar Hekabe eräänä yönä
ihmeellisen unen. Hän oli synnyttävinään vielä pojan, joka muuttui
palavaksi tulisoihduksi, sytytti Troian liekkeihin ja poltti tuhkaksi
koko kaupungin. Herättyään kertoi hän unensa Priamokselle. Priamos
pelästyi suuresti ja kutsui luokseen Aisakoksen saadakseen häneltä
selityksen, mitä uni saattoi merkitä. Aisakos vastasi:
-- Merkitys on selvä. Kuningatar Hekabe saa pojan, joka tuottaa turmion
Troialle. Ainoa pelastus on ottaa lapsi hengiltä, ennenkuin se vielä
ennättää saada mitään pahaa aikaan.
Jonkun ajan päästä saikin Hekabe todella pojan. Tavan mukaan vietiin
vastasyntynyt isän nähtäväksi, jolla oli valta määrätä sen tulevasta
kohtalosta. Priamos katseli pienokaista ja havaitsi hänet tavattoman
kauniiksi. Mutta hän muisti unen eikä ottanut poikaa syliinsä, vaan
kutsui luokseen _Agelaos_ nimisen orjan. Tällä oli toimena paimentaa
kuninkaan karjaa ja oli hänellä paimenmaja Ida vuoren rinteellä. Hänen
käski nyt Priamos ottaa pojan haltuunsa ja heittää metsän petojen
syötäväksi.
Agelaos teki työtä käskettyä, kääri pojan vaatteeseen, kantoi Ida
vuorelle ja asetti siellä erääseen rotkoon, jota karhut pitivät
tyyssijanaan. Muutaman päivän kuluttua meni hän uudestaan sinne
katsomaan ja huomasi suureksi ihmeekseen pojan olevan vielä elossa.
-- Emokarhu on varmaan imettänyt lasta, mietti hän, ja epäilemättä on
jumalain ajatus, että sen täytyy jäädä eloon.
Hän nosti pojan maasta ja kantoi pieneen majaansa, antoi hänelle nimen
_Paris_ ja kasvatti niinkuin omaa lastansa ainakin.
Sitä mukaa kuin vartta jatkui tuli Pariksesta ihmeen kaunis
nuorukainen. Samalla oli hän reipas ja toimelias sekä erittäin
harjaantunut kaikellaisiin miehuullisiin yrityksiin, varsinkin jousella
ampumiseen. Kun paimenet Ida vuorella sattuivat rosvojen käsiin, auttoi
Paris heitä aina tehokkaasti ja sai senvuoksi heiltä liikanimen
_Aleksandros_, joka merkitsee "auttajaa".