Minä olen Oulun maalta sotamiehen poika,
Ei minua miesi toinen tyttöin luona voita.
Sen mä olen laulanut ja laulan vielä nytkin,
Ettei makaa tämä poika pitkiä öitä yksin.
Tämä poika tohtii mennä nätin likan viereen,
Nätti likka rallattaa ja antaa ilon mieleen.
Ei oo minulla surua eikä hiukkaa huolta;
Ei tuo taia pojan viereen nätti likka kuolta.
Likka elää siivosti ja kulkee kunnialla,
Voi kun ompi mielellänsä pojan vallan alla.
Minä olen nuori poika niinkun kesäheinä,
Minä menen likkain luoksi vaikka halki seinän.
Kuules kultani napina ja avaa ovi mulle,
Pitkän matkan kulkeneelle, jo kohta päivä tulee.
Likka sanoo: "et sinä pääse, jos et lyö ovia rikki",
Poika lähtee matkahansa, likka perästä itki.
Likka sanoo sängyssänsä: "voi, voi, voi!
Mikä sinut tänne taasen kuletti ja toi!"
Likka on, kun olis noussut äsken unestansa,
Vaikka valvo pitkin yötä suuren huolen kanssa.
Ainapa noilla tyttärillä yksi huoli lienee,
Kuinka heille illan tullen pojat tulisi viereen.