Minä olen pieni poika, pelto ei kasva ruista,
Senpä tähen täytyy minun pitäjästä luistaa.
Tähän asti olen ollut pikkarainen vasa,
Vaan nyt alan täyttää jo aikapoikain tasan.
Kultani luoksi menisin, vaan on matkan päässä,
Kappale on kangasta ja virsta vettä eessä.
Ei mun auta, ei mun auta, lähteä mun tulee,
Kulta muuten itkevi ja kuolleheksi luulee.
Minun kultani kaunis on, on kuin herranengel,
Käsissäni kantelen ja panen vaikka hengen.
Minun kultani valkia, niinkuin lumen lippu,
Ennenkun meistä ero tulee, vesi viiesti tippuu.
Mutta millä tavalla voin matkan pitkän voittaa,
Kun on kulta kaukana ja kohta päivä koittaa.
Paremp' oli mennä vuonna kotipitäjässä,
Näin ma silloin oman kullan joka viikon päässä.