Nurmikeot kesällä on kukkasia täynnään,
Tämä tyttö, kaunis tyttö kasvoiltahan näyttää.
Talon tyttö minä olen, siivo sekä vakaa,
En ole maannut poikain kanssa, enkä vasta makaa.
Pojat kovin koriana pitkin kyliä käyvät,
Humalassa huutelevat halki yöt ja päivät.
Moni poika mielessänsä tämän valan vannoo:
Minut yöksi vierehensä ottavansa sanoo.
Ei ole poikain valoista, jos vannovat juur paljon;
Niist' on ollut tytöille jo paljoki pahaa tarjon.
Pojat monta tyttöä jo petti kihloillansa,
Vaikka vannoi valallaan ja sanoi ottavansa.
Elä vainen tyttö rukka usko poikain kielii,
Poika hyvästi haastelee, vaan on häijy mieli.
Tuost' on tullut minullekin moni mieliharmi,
Yhä pyörii eessäni tuo paha poikaparvi.