EENOKKI. Elä elä, veljeni. (Ottaa ylös sormuksen.)

AAPELI. Ihminen, miksi narrasit mua hevosellani sinua kyydittämään

huoneeseeni?

EEVA. Miksi annoit itseäs narrata?

EENOKKI. Hai djai!

AAPELI. Jassoo!

EEVA. Kyyditä minua ijankaikkisella pilkulla tästä samaa tietä

takaisin, kraatari!

AAPELI. Jassoo!--Kyllä kyllä, jos rahan maksat, jos lyöt kaksi markkaa

pöytään. Jooseppi tulkoon kyytiin.--Kaksi markkaa tänne!

EEVA. Ei yhtä penniäkään. Ja jos et maksa, mitä liet rikkonut, niin

katsokaat etten vilauksessa seiso ilki-alastomana tässä edessänne.

EENOKKI. Niinpä teki ennen Stålbergskakin, koska ei tainnut hän muuta

vihansa kiukussa. Muija kirkasi vaan yhden kerran, ja siinä samassa oli

hame ja paita yli pään.

EEVA. Rasia!

AAPELI. Rasia olkoon kyydistä tänne, ja tästä menet marssien nytyt

kädessä; tämä olkoon sanottu.

EENOKKI. Tahtoisinpa, tahtoisinpa, sanon minä, nähdä Eevan tuloa

herrojensa luokse taas. Näkisinpä silloin oikein pitkän koiran.

EEVA. Hoo! kraatari Eenokki, elä yhtään murehdi sitä asiaa. Ensin vähän

pilkkaa herroilta, jota minä vastaan muutamalla kyyneleellä, ja ennen

iltaa on yhteinen sydämmellinen ilomme korkealla katossa. Siinä se

temppu.

EENOKKI. No sinä naisen luonto! Ihme kaikkein ihmeitten seassa. Sinä

kultasen päivänpaisteen ja sumuisten pilvien ijankaikkinen sekamelska

ilman päätä ja perää, sinä himphamppu! Onko siis ihme, ettemme koskaan

opi tuntemaan tänlaista eläintä?

EEVA. Hevonen eteen, Aapeli! Kyyti!

AAPELI. Sinä kopeilet?

EENOKKI. Kyyti? Arvaas minkäkaltaisen kyydin tästä olisit ansainnut?

Peijakas! jos tekisimme oikein, niin pääs ottaisin syliini minä,

Jooseppi pitelisi sinua jaloista ja Aapeli itse antaisi sinulle oikein

miehen kädestä.

EEVA. Aapeli!

AAPELI. Jaa-ah, luuletko etten minä taida antaa löylyä? (Eeva rupee

panemaan kapineitansa nyttyynsä takaisin, hyräellen laulella.) Ruoka

pöytään, Jooseppi. Me rupeemme syömään, mutta hän menköön tiehensä.

(Jooseppi panee ruokaa pöydälle.) Hän on kiero ihminen.

EENOKKI. Pahanilman lintu.

AAPELI (erikseen). Onneton päivä! Onpa sydämmeni kuin leikattu kahdeksi

kappaleeksi.--Kas niin, Jooseppi. Tule syömään kanssamme. Me syömme,

Eenokki.

Kihlaus; Yö ja päivä · 第 10 / 19 题