Kaikki nämä onnettomat ihmiset huusivat yhteen ääneen: "Avaa, avaa!"

Silloin orja, joka vartioi ovea, astui ulos ja kysyi heiltä: "Mitä te

haluatte?"

Ja nämä vastasivat samoin kuin toisetkin: "Me etsimme suurta

profeettaa, joka on tullut maailmaan vapauttamaan vankeja ja

palauttamaan orjille heidän entisen onnensa."

Orja vastasi heille väsyneellä ja välinpitämättömällä äänellä: "Te

ette löydä häntä täältä. Pilatus on tappanut hänet."

Kun tämä oli sanottu, oli näiden onnettomien keskuudessa puhkeavinaan

sellainen pilkka ja iva, että hän tunsi maan ja taivaan vapisevan.

Hän itse oli jähmettynyt pelosta ja koko hänen ruumiinsa vapisi, niin

että hän heräsi.

Kun hän oli herännyt, hän nousi istumaan vuoteessansa ja ajatteli: En

tahdo enää uneksia. Koetan pysyä valveilla koko yön, niin ettei minun

enää tarvitse nähdä tätä kauheutta.

Mutta melkein samassa kun hän oli näin ajatellut, oli uni jälleen

vienyt hänestä voiton ja hän oli laskenut päänsä tyynylle ja

nukahtanut.

Taaskin hän oli uneksinut, että hän istui talonsa katolla ja hänen

pieni poikansa juoksi siellä edestakaisin heitellen palloaan.

Silloin hän kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Astu kattoa ympäröivän

rinta-aidakkeen luo ja katso, ketkä odottavat pihallasi."

Mutta uneksija ajatteli itsekseen: Olen nähnyt kylliksi kurjuutta

tänä yönä. En kestä enempää. Istun täällä missä olen.

Samassa hänen poikansa heitti pallonsa rinta-aidakkeen ulkopuolelle

ja riensi kiipeämään käsikaiteelle. Silloin hän pelästyi, juoksi

paikalle ja tarttui poikaan kiinni.

Mutta täten hän tuli silmäilleeksi alas, ja vielä kerran hän näki

pihan täynnä ihmisiä.

Mutta pihalle olivat keräytyneet kaikki sodassa haavoittuneet koko

maailmasta. Heidän ruumiinsa olivat ruhjotut, jäsenet poikkihakatut

ja ammottavista haavoista vuoti verta, niin että koko piha lainehti.

Ja heidän keskellään olivat kaikki ne maailman ihmiset, jotka olivat

kadottaneet rakkaitansa taistelutantereella. Isättömät surivat siellä

turvaajiansa, nuoret naiset itkivät armaitansa ja vanhat kaipasivat

poikiansa.

Etumaiset tunkeutuivat ovelle ja ovenvartija tuli jälleen avaamaan.

Hän kysyi kaikilta näiltä, jotka olivat haavoittuneet tappeluissa ja

sodissa: "Mitä te etsitte tästä talosta?"

Ja he vastasivat: "Me etsimme suurta profeettaa, joka on kieltävä

sodan ja vainon ja saattava rauhan maahan. Me etsimme häntä, jonka

pitää miekat vantaiksi tekemän ja keihäät viikatteiksi."

Silloin orja vastasi hiukan kärsimättömästi: "Älkää nyt enää yhä

useammat tulko minua kiusaamaan! Olen jo sanonut sen kylliksi monta

kertaa. Suuri profeetta ei ole täällä. Pilatus on tappanut hänet."

Sitten hän sulki portin. Mutta hän, joka uneksi, ajatteli kaikkea

sitä tuskaa, joka nyt seuraisi. "Minä en tahdo sitä kuulla", sanoi

hän ja hyökkäsi pois rinta-aidakkeen luota. Samassa hän oli herännyt.

Ja silloin hän oli huomannut hypänneensä pelon valtaamana ylös

vuoteesta kylmälle kivilattialle.

Taaskin hän oli ajatellut, ettei hän enää tänä yönä nukkuisi, ja

taaskin oli uni hänet voittanut, niin että hän oli sulkenut silmänsä

ja nähnyt unta.

Hän istui vieläkin kerran talonsa katolla ja hänen rinnallaan seisoi

hänen miehensä. Ja hän kertoi hänelle uniansa ja mies pilkkasi häntä.

Silloin hän kuuli jälleen äänen sanovan hänelle: "Mene katsomaan

niitä ihmisiä, jotka odottavat pihallasi."

Mutta hän ajatteli: En tahdo nähdä heitä. Olen tänä yönä nähnyt

kylliksi onnettomia.

Samassa hän kuuli kolme kovaa iskua portilta ja hänen miehensä meni

rinta-aidakkeen ääreen nähdäkseen, kuka pyrki sisälle hänen taloonsa.

Mutta tuskin hän oli kumartunut kaiteen yli, kun hän viittasi

vaimoaan luokseen.

"Etkö tunne tuota miestä?" sanoi hän osoittaen alas. Kun vaimo katsoi

pihalle, hän näki, että se oli täynnä ratsumiehiä ja hevosia. Orjat

parastaikaa irroittivat kuormia aasien ja kameelien selästä. Ylhäinen

matkamies näytti saapuneen.

Ovella seisoi matkamies. Hän oli kookas ja hartiakas vanha mies, ja

hänen kasvojensa ilme oli raskas ja synkkä.

Unennäkijä tunsi heti muukalaisen ja hän kuiskasi miehellensä:

"Caesar Tiberius on tullut Jerusalemiin. Kukaan muu se ei voi olla."

"Minäkin olen tuntevinani hänet", sanoi hänen miehensä ja nosti

samassa sormensa huulilleen merkiksi, että he olisivat ääneti ja

kuuntelisivat mitä pihalla sanottiin.

He näkivät, että portinvahti tuli ulos ja kysyi vieraalta: "Ketä sinä

etsit?"

Ja matkamies vastasi: "Minä etsin Nasaretin suurta profeettaa, jolle

on annettu Jumalan ihmeitätekevä voima. Keisari Tiberius kutsuu

häntä, jotta hän vapahtaisi hänet hirveästä taudista, jota ei kukaan

muu lääkäri voi parantaa."

Kun hän oli puhunut, kumarsi orja hyvin nöyrästi ja sanoi: "Herra,

älä vihastu, mutta sinun pyyntöäsi ei voida täyttää."

Silloin keisari kääntyi orjiensa puoleen, jotka odottivat alhaalla

pihalla, ja antoi heille käskyn.

Ja orjat kiiruhtivat esille, toisilla oli kädet täynnä koristeita,

toiset pitelivät maljoja, jotka olivat kukkurallaan helmiä, toiset

taas raahasivat säkkejä, jotka olivat täynnä kultarahoja.

Keisari kääntyi orjan puoleen, joka vartioi ovea, ja sanoi: "Kaiken

tämän hän saa, jos hän auttaa Tiberiusta. Näillä hän voi antaa

rikkauksia kaikille maailman köyhille."

Mutta ovenvartija kumartui vieläkin syvempään ja sanoi: "Herra, älä

vihastu palvelijaasi, mutta sinun pyyntöäsi ei voida täyttää."

Silloin keisari viittasi uudelleen orjillensa, ja pari heistä

kiiruhti tuomaan runsaasti kirjailtua pukua, jossa kimalteli

jalokivistä tehty rintalevy.

Ja keisari sanoi orjalle: "Kas tässä, täten minä tarjoan hänelle

vallan Juudan maassa. Hän saa hallita kansaansa ylimpänä tuomarina.

Seuratkoon vain ensin minua ja parantakoon Tiberiuksen!"

Mutta orja kumarsi yhä syvempään ja sanoi: "Herra, minun vallassani

ei ole auttaa sinua."

Silloin keisari viittasi vielä kerran ja hänen orjansa kiiruhtivat

tuomaan kultaista otsakoristetta ja purppuravaippaa.

"Katso", sanoi hän, "tämä on keisarin tahto: Hän lupaa nimittää hänet

vallanperijäkseen ja antaa hänelle vallan yli koko maailman. Hän saa

hallita koko maailmaa Jumalan tahdon mukaan. Ojentakoon sitä ennen

vain kätensä ja parantakoon Tiberiuksen!"

Silloin orja polvistui maahan keisarin jalkoihin ja sanoi

valittavalla äänellä: "Herra, minun vallassani ei ole totella sinua.

Se, jota etsit, ei ole enää täällä. Pilatus on tappanut hänet."

Legendoja Kristuksesta · 第 19 / 30 题