Ollessaan kasinoon menossa Oskar tapasi liikkeen johtajan, joka
tervehti häntä puheliaasti.
"No mutta, herra Stephensson, sanottiin teidän aikovan matkustaa pois
-- olen iloinen nähdessäni, ettei se olekaan totta."
"Kyllä se on aivan totta", vastasi Oskar.
"Mutta miksi te lähtisitte? Eihän pelikausi ole vielä loppunut."
"Mutta rahani ovat", lausui Oskar, jonka jälkeen liikkeenhoitaja
nauroi, pisti käsivartensa Oskarin kainaloon, käveli hänen kanssaan
baccarat-huonetta kohti, kuiskaillen:
"Herra Stephensson, sanoinhan teille, että olitte meille haluttu
pankinpitäjä. Peli luistaa mainiosti, kun te istutte tuolissa. Tänä
iltana täällä on muutamia herrasmiehiä, jotka pelaisivat reimasti, jos
heillä vain olisi oikeata yllykettä. Älkää lähtekö, herra Stephensson."
"Mutta minä olen rahaton, ettekö ymmärrä? Rahaton."
"Tulkaahan tänne."
He olivat saapuneet baccarat-huoneeseen ja johtaja veti Oskaria komeroa
kohti.
"Minun täytyy huomauttaa olevani estetty. Minun on vielä puheltava
erään naishenkilön kanssa ja sitten ehdittävä junalle", vastusti Oskar.
"Kuunnelkaa toki hetkinen", kiusasi punakkanaamainen mies, ja sitten,
katsahtaen seurueeseen, joka ääneti ja peliinsä kiintyneenä seisoi
kirkkaassa valossa keskellä huonetta, hän matalalla äänellä jatkoi:
"Herra Stephensson, palatkaahan pöytään ja ottakaa pankki. Kun pyydätte
pelimerkkejä, niin ne tuodaan. Jos menetätte ensi otteellanne, niin
tappio tulee liikkeemme osaksi, mutta jos voitatte, niin voitto on
teidän."
Oskar nauroi ja hansikkaillaan kärsimättömästi ilmaan huitoen tokaisi:
"Harjoitetaanko tätä liikettä sitten ihmisystävällisessä
tarkoituksessa?"
"Hst! Toisella otteellanne käskette tuomaan uudet kortit, kuten teillä
on oikeus vaatia, ja kun ne saatte, niin -- voitatte. Ymmärrättehän?
_Te voitatte_!"
Hermostunut huitominen lakkasi, ja Oskar katsoi kiinteästi miestä
silmiin.
"Seuraavalla otteellanne ja taaskin seuraavalla te pyydätte uudet
kortit, kuten ennenkin, ja neljännen pelin jälkeen nousette pöydästä."
"Ja sitten?"
"Sitten jaatte ansionne liikkeen kanssa ja olette rikkaampi kuin
koskaan ennen elämässänne."
Oskar oli kuunnellut ensin kummastuneena, sitten suuttumuksella ja
vihdoin hän kuohahti hillittömään raivoon. "Kuinka uskallatte?
Millaiseksi minua luulette?" hän karjaisi kovalla, kiukusta käheällä
äänellä, ja kohottaen kätensä sivalsi miestä hansikkaillaan vasten
tämän hymyilevää naamaa.
Hyökkäyksen odottamattomuus pakotti johtajan hätääntyneenä parahtamaan
ja silmänräpäyksessä riensi väki vihreän pöydän luota paikalle
kysellen: "Mikä hätänä! Mitä on tapahtunut?"
Mutta johtaja toipui tuossa tuokiossa ja selitti: "El mitään! Tämä
herra vain ymmärsi väärin jotakin, mitä hänelle lausuin. Pyydän, että
herrasväki menee rauhassa jatkamaan peliään."
Helga oli tullut joukon mukana saapuville ja muiden peräydyttyä pöydän
luo hän veti Oskarin palmujen alla ja virkkoi: "Kerro minulle, mitä
tapahtui."
Oskar selitti tapauksen juoksun ja yhä väristen leppymättömästä
kiukusta lisäsi: "Niin syvällekö olen vajonnut, Helga, että uskalletaan
tulla tekemään minulle tuollaisia ehdotuksia! Saatatko ihmetellä, että
haluan päästä pois tästä paikasta -- tästä petollisuuden ja vääryyden
ilmapiiristä? Ja kuitenkin puhutaan pelihuoneen kunniasta! Yhtä hyvin
saattaisivat puhua hornan siveellisyydestä!"
Helga istui pää vaivuksissa ja sormet -- joissa välkkyi muutamia
Oskarin antamia lahjoja -- lomikkain polvilla. Oskar katseli näitä.
"Olisit voinut uhrata yhden noista minulle", lausuit hän koskettaen
sormuksia. "Sen sijalle olisimme jonakuna päivänä saattaneet ostaa
uuden, mutta nyt minun täytyi luopua isäni antamasta kellosta, jota en
millään saata korvata."
"Tahdoin, ettet lähtisi, Oskar; sentähden en lähettänyt pyytämiäsi
sataa frangia -- en olisi suonut, että lähdet ilman minua."
"Tarkoitatko sitä, Helga? Tarkoitatko todellakin? Niinkö? No, tule
sitten mukaani nyt! Minä tulin sanomaan hyvästi, mutta miten saatan
jättää sinut tällaiseen paikkaan? Se turmelee sinut, kuten on turmellut
monet muut. Se kavalasti kuluttaa terveytesi ja pirteytesi, kykysi ja
viehätyksesi, kaiken, mitä nainen tahtoo säilyttää. Helga", hän lausui
seisaalleen nousten, "olen miltei järjiltäni tämän illan tapahtumien
takia, mutta tiedän, mitä sanon. Jos tahdot yhdistää kohtalosi minun
kohtalooni -- yksistään minun -- niin omistan koko elämäni sinulle ja
teen kaiken, mitä tahdot. Mitä tahansa minulta toivot sen täytän.
Ymmärrätkö minua, Helga?"
"Kyllä, Oskar."
"Lähtekäämme siis takaisin Lontooseen -- omaan maailmaamme, omaan
työhömme, Helga."
"Kyllä sitä tahtoisin -- hyvin mielelläni tahtoisin."
"Mutta mikä sitten estää?"
"Jos yhdistän kohtaloni sinuun, yksistään sinuun -- niin minun täytyy
rikkoa suhteeni Finseniin -- ja olen hänelle velkaa."
"Sen tiedän! Oi tiedänhän sen!"
"Jospa vain voisin hänelle jollakin tavalla maksaa! Mutta minulla ei
ole mitään!"
"Onhan sinulla jalokivesi, Helga."
"Ne eivät riitä. Ja mitenkä sitä paitsi saattaisin luopua sinun
antamistasi lahjoista, Oskar? Mutta jos olisi joku muu keino rahojen
hankkimiseen..."
"Helga, mitä sinä ajattelet?"
"Ajattelen, että jos tämä kerran on petoksen ja vääryyden ilmapiiri,
niin ehkäpä _sinuakin_ on petetty."
"Helga!" Hänen äänessään oli vastusteleva väre.
"Olisiko niin peräti väärin tehdä heille, kuten he ovat tehneet
sinulle, Oskar?"
"Helga! Helga!" Oskarin värisevä ääni alkoi sortua avuttomaksi
läähätykseksi.
"Väärin kai se olisi", jatkoi tyttö, "mutta miten onnellinen
olisinkaan, jos voisimme yhdessä palata takaisin ja elää toinen
toisellemme ja taiteellemme, tarvitsematta välittää mistään tai
kenestäkään muusta!"
Oskar seisoi hänen vieressään väristen kuin pelästynyt hevonen.
Muutamaan hetkeen ei kuultu muuta kuin pelinvalvojan ääni keskeltä
huonetta. Sitten kulki eräs viinuri hiljaa hiipien komeron ohi kantaen
pois tyhjää tarjotinta. Äkillisen mielijohteen vaikutuksesta virkkoi
hänelle Oskar painuneella, jämeällä äänellä:
"Viinuri! Viekää terveiseni liikkeenjohtajalle. Sanokaa hänelle, että
olen pahoillani äskeisestä tapauksesta ja että jos hän vielä on samaa
mieltä, niin olen valmis ottamaan pankin."
Paria minuuttia myöhemmin oli Oskar heittänyt yltään päällysnuttunsa
ja hattunsa ja istuutunut pankinpitäjän tuolille baccarat-pöydän
ääreen. Pelaajat pöydän ympärillä tervehtivät häntä hymyillen ja
päännyökkäyksillä, ja kun hän pelimerkkejä pyydettyään sai pitkän pinon
norsunluisia, niin eräs synkännäköinen kaljupää herra lausui:
"Onnittelen teitä, herraseni! Eipä joka mies noin pian paranna
luottoaan."
"Mitä se merkitsee?" kuiskasi Finsen Helgalle, ja Helga kuiskasi
vastaan:
"Älä kysy minulta vielä." Ja sitten hän astui Oskarin luo jääden
seisomaan aivan hänen tuolinsa taakse.
Pöydän ympärillä nähtiin muutamia vieraita kasvoja, niiden joukossa
eräs englantilainen loordi ja amerikkalainen rahamies. Kasinon johtaja
seurasi pelin kulkua taampaa. Panokset olivat korkeat ensi otteessa ja
pankki menetti.
"Pelkäänpä, että onni on vielä teitä vastaan", huomautti kaljupää.
"Minä yritän vielä", huusi Oskar. "Uudet kortit, olkaa hyvä!"
Toiseen otteeseen pantiin vielä suuremmat summat ja pankki voitti.
"Jo käy paremmin", jupisi kaljupää.
"Uusi korttipakka, olkaa hyvä!" kuului Oskarin ääni.
Kun rahat laskettiin pöydälle kolmatta kertaa, oli summa kahta vertaa
suurempi edellistä. Pankki voitti taaskin.
"Mutta tämähän jo on teidän entistä onneanne", myönteli kaljupää.
"Vielä uusi pakka!" huudahti Oskar, pyyhkäistessään voittamansa rahat
pankkiin.
Neljännellä kerralla olivat panokset nelin verroin suuremmat kuin
kolmannessa otteessa. Pankki voitti taaskin, ja sitten Oskar nousi
pöydästä.
"Mutta ettekö aio antaa meille vastavuoroamme?" kysyi amerikkalainen.
"Tämä on minun", vastasi Oskar syrjään astuessaan.
Helgan kasvot värähtelivät kiihkosta ja riemusta. Kyynelsilmin hän
onnitteli Oskaria, ja näytti kuin hän olisi aikonut suudella häntä.
"Suvaitsetteko pistäytyä tänne, herra Stephensson?" kuului
liikkeenjohtajan kohtelias ääni lausuvan. Mutta samalla syntyi
hämminkiä hänen takanaan.
"Pelinvalvoja", lausui nenäänsäpuhuva ääni, "saanko vaivata teitä
tarkastamaan kortit." Loukkaantuneen näköisenä pyörähti johtaja päin.
"Varmaankaan, herrani, ette tarkoita, ette epäile --"
"Minä sanon vain, että pyydän vaivata pelinvalvojaa tarkastamaan kolme
viimeistä korttipakkaa."
Tästä seuranneessa sekasorrossa astui Finsen Helgan luo, joka vapisten
seisoi Oskarin vieressä ja lausui: "On parasta, että annat minun
saattaa sinut pois tästä."
Oskar näki Helgan epäröivän, sitten ottavan askeleen pois hänestä päin
ja pysähtyvän, mutta kun joku tungoksesta pöydän luona huusi
kiihoittuneella äänellä: "Pankki on pidätettävä!" niin hän näki Helgan
luovan katseensa maahan ja seuraavan Finseniä ulos huoneesta.
"Tulkaahan tänne, herra Stephensson", kuiskasi johtaja, ja sill'aikaa
kun suurin osa seurueesta vielä tunkeili pelinvalvojan ympärillä, hän
puoleksi talutti, puoleksi työnsi Oskarin pienen oven kautta
yksityiseen syrjäkäytävään, ja heti jälkeenpäin kuului vimmastunutta
meteliä oven takaa.
"Pysykää täällä. Jättäkää kaikki minun huostaani. Teen parhaani", sanoi
johtaja. Tuossa tuokiossa Oskar huomasi olevansa jätettynä yksikseen
pieneen kamariin, pilkko pimeään ja hiljaiseen; sinne vain puutarhan
lamput loivat kajastustaan ja hänen taakseen jättämänsä melu tunkeusi
kumeana jytynä.
Kuinka kauan hän täällä oli, siitä ei hänellä ollut tietoa. Aika tuntui
pitkältä kuin tunti, mutta saattoi todellisuudessa olla vain muutamia
minuutteja. Melu yltyi, sitten kuului pistoolinlaukaus, ja sen jälkeen
palautui hiljaisuus.
Voimatta kauemmin hillitä itseään ja hurjasti haluten joutua
käytöksestään vastaamaan, olipa seurauksena mitä tahansa, hän avasi
kammion oven, kun samalla pelihuoneen johtaja palasi, tuoden mukanaan
hänen hattunsa, päällysnuttunsa ja hansikkaansa.
"Olen tehnyt parhaani, mitä olen voinut puolestanne", hän touhusi
läähättäen. "Ilmoitin teidän ampuneen itsenne ja tätä selitystä ovat
ystävänne kannattaneet. Teidän pitää heti poistua. Teidän täytyy ehtiä
Pariisiin menevään puoliyön junaan. On vain neljä minuuttia aikaa,
mutta kyllä te ehditte, jos juoksette. Tässä on toisen luokan piletti
Lontooseen. Hyvää yötä! Ja muistakaa", lisäsi mies, saattaessaan
Oskarin salaoven kautta puutarhaan, "muistakaa -- _Oskar Stephensson on
kuollut_!"