"Täytyy lähteä -- ole nopea", kuiskasi täti Margret, ja alakertaan
pyrähtäen hän huusi: "minä tulen", ja sitten kuului sekavaa sorinaa ja
ovi paiskattiin kiinni. Thora oli taaskin yksinään, ja sorretun
äitiyden kuumeellinen voima valtasi hänet kuin hulluus. "Ne ovat
tulleet jälleen riistämään lastani", hän ajatteli.
Silmänräpäyksessä hän oli luiskauttanut kengät jalastaan, siepannut
peitteen ja kietaissut nukkuvan lapsen siihen, hiipinyt sukkasillaan
alas portaita ja takakäytävän kautta ulos talosta.