Hallitustalosta ulos mennessään Oskar kohtasi Magnuksen, joka
seisoskeli portaiden alapäässä ratsuraippa kädessä ja Kultaharja
kuistin suussa. Magnuksen kasvoille nousseesta tummasta pilvestä Oskar
saattoi nähdä, että hänen veljensä oli ynseällä ja kapinallisella
päällä, ja vihollisuuksia karttaakseen hän tervehti Magnusta ja yritti
livahtaa edelleen.
"Odota", sanoi Magnus.
"Toisella kertaa", hätäili Oskar.
"Nyt", vaati Magnus, laski ison kouransa Oskarin käsivarrelle ja veti
hänet eteiseen takaisin.