Anna yhä nyökkäili ja voihkaili: "Voi sentäänkin! Voi sentäänkin!"

Thora tähysteli häntä tovin pelosta laajenevin silmin ja sitten huusi

kimeällä äänellä: "Täti Margret! Tät Margret! Täti Margret!"

"Täti Margret on mennyt, Thora", sanoi Anna.

"Mennyt! Täti Margret mennyt! Ja pienokaiseni -- onko hänkin poissa?"