Seuraavana päivänä kiersivät Oskar ja Helga tuntikausia
vastavierailuilla; Thora jäi yhä väsyksissä kotiin ja sai muutamia
entisiä koulutovereita luokseen. Muuan aikansa kaunottarena ollut oli
joutunut naimisiin puolen kolmatta penikulman päässä asuvalle
tilalliselle ja saanut kolme lasta. Pelkkää työtä, työtä hän sai tehdä
herkeämättä; vireästä tyttösestä oli koitunut orja.
"Voi, Thora, olitpa onnellinen, kun et Magnukselle mennyt", hän
huoahti.
"Niinkö arvelet?" sanoi Thora.
"Niin, toden totta, Thora. Ja kaikkihan sanovat, että Oskarista tulee
huomattu mies."
Oli kevätkaravaanien aika, ja iltahämyssä saapui Magnus itse, vietyään
tuotteensa johtajalle. Thorasta hän näytti vantterammalta ja
kookkaammalta kuin koskaan, eikä hän voinut olla huomaamatta, että
Magnuksen kädet olivat sierettyneet ja kynnet pyöristämättä leikatut.
Mutta ääni oli yhtä pehmeä kuin ennenkin, olipa hän ujo ja
hermostunutkin.
Lampun liekki oli pienenä hänen astuessaan vierashuoneeseen, ja
tähystäen Thoran kasvoja läheltä hän kolmeen kertaan kysyi, jaksoiko
Thora hyvin, kunnes tämä nauroi yhä uudelleen antaessaan saman
vastauksen. Sitten Magnuskin nauroi, ja sen jälkeen he keskustelivat
luontevammin ja kertoilivat toisilleen kaikki "kuulumiset."
Päistärikkö oli hyvässä kunnossa; se oli saanut kesäkarvansa ja näytti
perin pulskalta; oikeastaan olikin sitä syötetty liiaksi ja se alkoi
olla hiukan pöhölihassa -- pitäisi pikkuisen tasaella, ennen kuin sillä
Thora ratsastaisi.
Hm, niin, Thora ei tarvinnut _sitä_ ihan vielä -- ei _ihan_ vielä -- ja
Magnuksen oli parempi vaalia sitä veitikkaa maatilalla vielä jonkin
aikaa.
"Mutta kylläpä olitte kauan poissa", kummasteli Magnus.
"Olimmehan me", myönsi Thora. "Viisi kuukautta, lähes kuusi."
"Tiistaista viikon päähän kuusi kuukautta", muisti Magnus.
Siitä molemmat joutuivat hämilleen, ja Thora alkoi näytellä Helgan
matkalta ottamia valokuvia.
"Kauniita ovat -- erinomaisia!" kehui Magnus. "Mutta ihmetyttää minua,
ettei laivanne kellunut pumppujen varassa, kuten sanotaan, ennenkuin
saitte sen takaisin satamaan -- kaikkien noiden paikkojen näkeminen
tietenkin vaati aimo summat rahaa."
"Senhän arvaa", vastasi Thora, "matkusteleminen oli kovin kallista --
varsinkin kun on maksettava useamman kuin yhden puolesta."
"Ja vielä Helgakin oli mukana", huomautti Magnus.
"Niin, tosiaan, Helga vielä. Mutta isän ja kuvernöörin maksuosoitukset
näkyvät riittäneen meille kaikille."
"Sittenkään en voi käsittää, miten hän sai sillä kaikki maksetuksi."
"Ei sitä ole helppo käsittää, ei ole."
"Venetsia! Rooma! Monte Carlo! Kai te piditte hauskaa matkallanne!"
"Oskar piti -- päivät päästään."
"Entäs sinä, Thora?"
"Minusta ei oikein ole matkustajaksi -- kyllästyn pian nähtäviin, ja
jollei Helgan vuoksi --"
"Et siis ole pahoillasi siitä, että otit Helgan mukaasi?"
Thora epäröi hetkisen ja sanoi sitten: "Helga oli valmis lähtemään
nähtävyyksiä katselemaan Oskarin kanssa, kun minun täytyi jäädä
hotelliin."
"Etkö heidän poissa ollessaan ollut ikävissäsi?"
"Ehkä -- joskus -- aivan hiukan -- ollessani niin paljon yksinäni ja
niin vento vieraitten parissa."
Magnus, joka näytti syventyneen valokuvia tähystelemään, äännähti
miltei huomaamattaan: "Pikku raukka!"
Hätälippu lehahti Thoran kasvoille, ja hän vastasi kiireesti: "Oma
vikanihan se oli. Oskar halusi aina jäädä minun luokseni, ja jollei
Helga olisi --"
Mutta hänen kurkkuunsa nousi pala ja hänen oli pakko pysähtyä, jolloin
Magnus virkkoi:
"Ja minä kun toivoin, että olisit oikein onnellinen!"
Mutta sitten Anna toi kamariin lampun, ja valo huojensi pingoittunutta
mielialaa, mutta saatuaan nyt silmäillä valokuvat uudestaan laski
Magnus ne pöydälle ja Thora korjasi pois.
Magnus lähti aikaisin, pitkälle ratsastukselle kun oli lähteminen, ja
Anna seurasi häntä ovelle.
"Onko täysin terve?" kysyi Magnus kuiskaten.
"Niin terve kuin asianhaaroihin katsoen voi odottaa", selitti Anna.
"Ja onko Oskar hänelle hyvä?"
"Hyväkö? Oskar? Miten voitkaan sitä kysyä, Magnus?"
"Thora näyttää niin kalpealta, niin alakuloiselta."
"Niin on useastikin nuorten vaimojen laita hänen tilassaan. Etkö ole
huomannut mitään -- mitään erityisempää? Thorastamme tulee äiti ennen
pitkää."
"Ja siinäkö kaikki mikä häntä vaivaa?" sanoi Magnus.