Talvi oli jo kevätpuolellaan. Heleän kirkkaana loisti aurinko selkeältä
taivaalta ja sulatti lempeällä lämmöllään lunta maassa ja katoilla,
joiden räystäiltä suuria vesipisaroita valui alas.
Kevättalvisen ilman raitis helakkuus loi ikään kuin
toivehikkaamman muodon muuten yksinkertaiselle matalarakennuksiselle
kirkonkyläryhmälle, jonka keskellä puinen kirkontorni ristineen
ylimpänä silmään osui ja ajatuksetkin leijailemaan pani. Tuo näkymätön
kauneus kaikessa yksinkertaisuudessaan ja virvokkaat tuulelmat
vaikuttivat ihmisten mieliin hilpeyttävästi ja toimintahalua
herättävästi. Niinpä kevarin pihaan tuleskelevat miehet näyttivät
tavallista vilkkaammilta ja puhelivat useammat uutterasti keskenään.
Olipa moni ennen välinpitämätön mies nyt oikein kuin vähän
jännityksissään. Erkki Mäkelä ja kauppias Kosola olivat erittäin
toimeliaalla päällä. He menivät puhuttelemaan isäntiä toista toisen
perään ja selittivät heille kansakoulun tarpeellisuutta ja hyötyä.
Pappi Stenroth ajoi pihaan, ja heti he häntä kättelemään. "Nyt on
yritettävä oikein miesten pontevuudella", kuiskailtiin siinä kolmen
kesken.
Miehistä täyttyi kevarin suuren tuvan penkit jopa takkakivikin. He
ottivat esiin visapiippujaan, kaivelivat "perää" suuhunsa, täyttivät
pesiä kessuilla täysinäisistä kukkaroistaan ja alkoivat poltella. Mutta
kun pappi sitten tuli tupaan, niin ottivat miehet lakit päästään ja
näyttivät häpeävän piippujaan. Elikkä oikeammin tiesivät he, ettei
pappi kärsi kessunsavua.
Kuntakokouksen puheenjohtaja, vanhanpuoleinen, maltillisen näköinen
ukko istuu pöydän takana. Pappi, Erkki Mäkelä ja kauppias Kosola
asettuivat pöydän päästä sivuikkunaan päin.
Pappi nousi seisomaan ja lausui: "Minä oikeastaan olen vaatinut tätä
kokousta pidettäväksi, mutta katsoin että asia kuuluu kunnan -- eikä
kirkon kokoukselle. Ystävät, läsnäolijat! Tiedonhalu on ihmiselle
omituista, eikä tätä halua saa tukahduttaa. Meidän ei sovi kieltää
opinhaluista oppimasta, päinvastoin meidän tulee pakoittaakin nuorta
kansaa oppimaan sitä mikä hyödyllistä ja terveellistä on niinhyvin
heidän sielunsa autuudeksi kuin luonnollisen älyn kehittymiseksi. Sitä
ainoastaan tulee meidän pitää silmällä, mitä tietoja lapset ja nuori
kansa saavat. Turmiollisilta tiedoilta meidän tulee heitä varjella ja
rukoilla Jumalaa varjelemaan. -- Ja minä toivon että kunnan miehet
ovatkin jo sitä mieltä että kansakoulu on aivan kohtuullinen vaatimus
nykyaikana, jolloin taitavuus ja tiedot tulevat lähes kaikilla elämän
aloilla kysymykseen. Ajatelkaa, tehkää suotuisa päätös sovinnossa!"
"Mitä miehet nyt sanoo siihen asiaan?" kysyi puheenjohtaja arvelevasti.
Isoon aikaan ei kuulunut hiiskaustakaan muuta kuin muutamia
syljeskelyjä. Erkki lopetti hiljaisuuden. "Minun mielestäni asia on
ihan selvä, ettei siitä pitkiä arveluita tarvitse olla. Koulu on
perustettava ja rakennustöihin on ryhdyttävä heti."
Taas hetkinen hiljaista. Mutta sitten rupesi eri tahoilta kuulumaan
puoliumpinaisia ääniä: "Mistäs rahoja tulee? Kuka kukkaronsa avaa?
Täytyykö nyt töllinsä hävittää kansakoulun tähden? Onpa jotain! Hm!" Ja
noita kyseleviä ja ihmetteleviä ääniä olisi jatkunut kuinka pitkältä,
jollei Erkki olisi puhumaan ruvennut.
"Mistä rahoja tulee, täytyykö nyt töllinsä hävittää!" matki hän.
"Mistäs rahoja tulee viinaan ja muihin väkeviin? Ja onko kauniimpaa
hävitä konnultaan viinatulvan kuin koulun tähden? Kumpi tuo katkerampia
seurauksia? Sopii vertailla juopon kurjaa kotielämää, riitoja ja
tappeluita arvostaanpitävien ymmärtäväisten ihmisten elämään." (Mukinaa
kuului: Juohan länsmannikin, ja kai se on kouluja käynyt ja oppinut).
"Eikä siitä talot häviä", jatkoi Erkki pikkusen kuunnahdettuaan.
"Vaikka tämä kunta on pienenlainen, ei se kuitenkaan niin pieni ole,
eikä niin köyhä, ettei täälläkin karttuisi kansan kädestä. Onhan täällä
nykyään puolitoistasataa taloa, joskin useammat niistä pieniä, ja
torppia ja mökkejä yhteensä lähes kolmesataa, ja väkeä kaikkiaan noin
3000 henkeä. (Ylli Mäkelä avasi oven, ja hämmästyksen puna levisi
puhujan kasvoihin, mutta kuitenkin hän jatkoi). Häviäisikö talo siitä
että sen puolesta uhrattaisiin esimerkiksi kolme markkaa vuodessa
lasten opetuksen hyväksi? Ja häviäisikö kukaan yksityinenkään pikku
uhrauksista sivistyksen eteen? Vai onko edullisempaa tuhlata monia
kymmeniä, ehkäpä satojakin markkoja turmeleviin väkijuomiin? Minä kysyn
vain. (Onhan se kiertokoulu, kuului taas.) Jos rakennuskustannukset
tulisivatkin vähän rasittaviksi -- eikä ne kovinkaan rasittaviksi tule,
kun on melkein joka talolla hirsimetsääkin, -- mutta jos ne olisivatkin
suuremmat, niin opettajan palkkaus ja kotitarpeet eivät tule suuresti
rasittamaan. Valtio nimittäin maksaa kansakoulun opettajalle
rahapalkkaa." Vielä hän selitti pitkältä kansakoulun tarkoitusta. "Ei
se ollut mikään herrain koulu, se oli _kansan_ koulu ja siis kaikille
kansalaisille aiottu." Hän oikein innostui lopulta eikä enää
huomannutkaan että vaari ällistyksissään kuuhoili ovisängyn laidalla.
Kauppias Kosola rupesi puhumaan. Hän ei ymmärtänyt minkätähden ihmiset
olivat niin -- tyhmiä, teki hänen mielensä sanomaan, että edes tuli
kysymykseen vastustaa kansakoulun perustamista. Sitten selitti
kansakoulun välttämätöntä tarpeellisuutta. Varsinkin joilla oli jotakin
äffääriä toimitettavana, täytyi olla kansakoulun käyneitä.
"Minä olen kyllä nyörit käsistäni heittänyt nuoremmille", alkoi Ylli
vähän vapisevalla äänellä. "Mutta pyydän kuitenkin että kokeneen,
vaikka pian hautaanmenevän ukkorasun mielipide otettaisiin huomioon, --
tuota tuokkeroista... Minä en enää jyrkästi väitä ettei kansakoulu
tulevaisuudessa synny tännekin. Mutta nyt vielä kumminkin saisi
muutamia vuosia se asia viivähtää. Ei kestä kunnan varat, kun kirkkokin
kaipaa korjausta. Ja tietysti nyt Herran temppeli on pantava etusijaan.
Eiköhän miehet ota tuota asiaa miettiäkseen?"
"Joo kyllä vanha Mäkelä on oikeassa, hm-hm", kuului usealta taholta.
Pappi huomautti tähän että kirkko tietysti oli korjattava, mutta ei se
aivan suuria kustannuksia nielisi, kun katto vain tarvitsisi
perinpohjaisempaa korjausta. Mutta tästä hän pitää kirkonkokouksen.
Kyllä kansakoulu oli nyt päätettävä perustettavaksi.
"Sen alle puumerkki", päättivät nuori Mäkelä ja Kosola. Edellisen
kasvoista kuvastui sisällistä taistelua.
"Nouse harmajapään edessä ja kunnioita vanhan kasvoja, sanotaan
sanassa, mutta eivät nämä nuoret miehet kallista korvaansa vanhuksen
sanoille", Yllin äänellä, vaikka se vapisi, oli juhlallinen sointu.
Tuskasta oikein pakahtumaisillaan sanoi Erkki tulisen kiivaasti:
"Tämä on valkeuden taistelua pimeyttä vastaan. Ja sanoohan Kristuskin:
'Minä tulin ihmistä isäänsä vastaan riitaiseksi tekemään'..."
Ällistyneinä katsoa töllöttivät miehet Erkkiä. Vielä useat sitten Yllin
johdolla verukehtivat moneen kertaan vastaan, pitkällisesti
kaikenlaisia syitä esitellen. Mutta eivätpä Erkki, Kosola ja pappikaan
vaiti olleet. Runsaasti kolmituntisen, osaksi kouluhuoneen paikkaakin
koskevan keskustelun perästä, tultiin tämmöiseen päätökseen:
"Kansakoulu perustetaan, ja avataan jos mahdollista tulevana syksynä.
Kunnalle karttuneet ja vasta tulevat viinaverorahat luovutetaan
kansakoulun hyväksi." Koulun paikaksi määrättiin Erkin tahdosta
Vehkakunnas, vähän matkaa etelään päin Mäkelän kartanosta. Erkki lupasi
paikan yhden tynnyrin-alan peltomaineen ilmaiseksi. Hirsiä tulee
jokaisen talon tuoda osaltaan jo tänä kevännä hangen aikana,
salvumiehet ja nikkarit palkataan. Timpraamaan ryhdyttävä heti kun
hirsiä saapuu, vaikka kivijalan lopullinen laskeminen täytyy lykätä
sulan maan aikaan.