"Voi voi minkälaisia porsaita nuo lapset on!" pani Hilma kun siinä
vanhan tuvan peripenkillä joi kahvia Kaisan ja Heikin kanssa.
"No tietäähän nuo kenekset; semmoisiahan ne on aina." Kaisa tuota
sanoessaan lähti ottamaan päreorrelta piintyneenlikaista pyyherasua,
jolla sitten pyyhki velliä pois pikku Riinan suun ympäriltä ja rinnan
edustalta.
"Kalle samanlainen porsas. Hyi!"
"Mitä sitä on nyt pitänyt moiseen siivoon itseään laittaa", nuhteli
äiti ja pyyhki pois vaatteista ja suun ympäriltä velliä. "Oletteko te,
sen siat, kaataneet velliä pöydälle tuolla lailla!" ärjäsi hän
huomattuaan mitä oli tapahtunut, ja lyödä pänttäsi poikaa korvalle.
Poika itki. Heikki naurussa suin katseli tuota kaikkea, ja laskettuaan
kahvikupin kädestään pöydänlatvalle, lähti pihalle halkokuormaansa
purkamaan.
"Ja pikku Ylli rypee ja leikittelee porossa takkakivellä. Moista siivoa
ei Erkki ainakaan kärsisi, ei ikipäivinä!" Hän meni ja nosti poikasen
lattialle seisomaan, puisteli poroa sen vaatteesta ja puhalteli lapsen
rupisia käsiä.
"Älä kesken kiittele", tokaisi Kaisa suutahtuneena samalla kertaa
lapsiin ja Hilmaan. "Annappa olla kun teillekin tulee keneksiä puoleen
tusinaan asti, niin saattepa nähdä mitä siivonpito maksaa."
"Meidän pöydällä ei koskaan pidetä ruokia kaiken vuorokautta vaikka
olisi lapsia kaksi tusinaa. Eihän sitä viitsi mikään nähdä kun pöytä on
aina kuin lähtevä laiva. Siinä kuivavat ja pahenevat silakat
salkkarissa, ja kori järsityitä leivänpaloja kukkurapäänä kököttää
keskellä pöytää. Kärpäset ja rusakat kämpivät vellin tähteissä ja
puuronlopuissa. Ei luulis ihmisten saattavan syödä. Ja siellä sitten
lapset ovat aina kyns--"
"Hohhoh hohhoh, kuinka Mäkelän Hetan tyttärestä on tullut fiini rouva!
Tuskinpa se on ennenkään niin herrallisen puhdasta tässä talossa
ollut." Kaisan sienteät kasvot kävivät nyt oikein punaisiksi ja
askareikseen rupesi taittamaan luutaa ovenpuolella takkakiven vieressä
olevasta varpukasasta.
"Sanon minä vieläkin ettei meidän tuvassa semmoista sianruuhenmoista
pöytää koskaan pidetä. Siinä sitten lapset nenineen kynsineen tahrivat
ruokain kanssa yhtämyötään. Ei sitä tarvitse siihen vetää että minä
olen Mäkelän Hetan tytär. Kyllä minä olen ihmisiä muuallakin nähnyt ja
ainakin kuullut kuinka oikeat ihmiset pöytänsä pitää. Heti se siivotaan
ja pyyhitään kun syöty on. Eikä ne anna lapsensa porossa peppuroida ja
muuttavat ne vaatteetkin lapsilleen ettei niiden tarvitse kuukausia
paksulikaisissa ketaleissa olla niin kuin sinun lapses."
Samassa tuli vanha Ylli tupaan ja meni pöytärahille istumaan. Kalle
itkuisena pyrki hänen polvelleen ja vaari otti, vaikka moitti hänkin ja
sanoi: "ööh porsas kun olet törkeä."
Kaisa ei voinut vaarinkaan nähden itseään hillitä "Niin, niin, Erkiltä,
Erkiltä sin' olet kaikki kuullut ja oppinut", tuiskusi hän. "Muuten et
mitään tietäisikään, mutta se Erkki on sinulle kullanpoika se."
"Niin onkin. Kyllä se tietää vähän enemmän kuin sinä, lika-myyräin
emä." Itkua pusertaen Hilma lähti tuvasta ja Kaisa viskasi
luudanteelmänsä hänen hameelleen ovella.
"No no perhanoitako nyt riidellään!" pahkasi Ylli-ukko, joka suurella
silmin oli katsellut nuorten emäntäin kohinaa.
"On olevinaan kuin mikä rouva, vieläpäs tässä hipales!" Kaisan ääni
kuulosti itkuiselta ja hän paineli silmiään kaadillaan.
"Haa, kyllä se on totta kun sanotaan että: 'ei kako kauvan satamatta
tuule eikä akat kauvan itkemättä riitele'."
Hetakin tuli samassa tupaan ja äkkäsi pian Kaisan nurrutuulen.
"Mikä nyt on nenään pistänyt?"
"Tuo uuden tuvan rouva täällä oli komentelemassa. Hän on niin puhdasta
että pois, pois tieltä!"
"Riitelemiselläkö se kahvinjuonti päättyikin! Kahvillehan sinä lupasit
sitä käskeä." Heta naurahti ivallisesti. Sitten hän mankutti:
"Kyllä se Hilma onkin liiaksi olevinaan, se on heti pienestä tytöstä
alkain mielinyt kummallisia, juurikuin olisi herrain tyttö. Kokemusta
puuttuu parkaselta vielä. Ei sitä siivoa ole niin helppo pitää kun on
paljon mukuloita. Ei sitä semmoista tyhjänpäiväistä siisteyttä kuin
uudessa tuvassa pidetään, ole tähän asti nähty muualla kuin herroissa.
Saas nähdä mitenkä talon käy, kun herroja yritetään matkia. Ei -- kyllä
on parasta mennä siinäkin vanhaan tapaan. Monta kelpo ihmistä on jo
kasvanut sen vanhan tavan mukaan. Mutta mikäs siivonpito niille
uudenaikaisille puhtaudenpitäjille kelpaa. Hohoi..."
"Jaa... Ne on akkain asioita ne", päätteli Ylli noin vain itsekseen.