"Pakana kun panee kauniisti." Yllin silmissä näkyi riemullisuutta.
"Semmoistakohan se on taivaassakin kun ne pasuunat soi ja enkelit
laulaa!" huudahti Heta iloissaan ja arveli hartaasti perään: "Kaikki
pyhät yhteen pauhaa enkelten joukon kanssa."
Ja kauppias Kosola soitti torvellaan "Maamme" laulua Mäkelän uudessa
tuvassa.
"Niin, ne on säveleitä ne", varmensi Erkki Kosolan lakattua
puhaltamasta. "Ei vaari eikä muori enää väitä että soitto olisi
hirmuista Jumalalle, vaikka se on maallistakin laatua."
"Maallistako se tuo olikin?" kysäisi muori hämmästyneesti.
"Se on isänmaallista", vastasi Kosola siihen naurusuin. Ja sitten hän
rupesi soittamaan virttä: "Sen suven suloisuutta"...
"Tämä on taivaallista", sanoi hän soitettuaan sen virren sävelet.
"Yhtä kaunista kumpikin, vaikka ihan erilaista", vakuutti vanha Heta.
"Pirut ainakin pakenevat kun tuollaista heleää ääntä kuulevat."
"Soitappa vieläkin", kehoitti Ylli. Kosola soitti "Porilaisten
marssin."
"Mutta oikeinpa tuntuu vanhoissa jäsenissä siltä kuin olisi
neljäkymmentä vuotta nuorempi." Kyynel vierähti ukon poskelle.
"Jos te kuulisitte kokonaisen soittokunnan soittavan, niin sitte te
vasta riemastuisitte. Tämä on nyt ainoastaan tenoori, se tahtoo sanoa
ensimmäinen ääni, joka onkin paras. Mutta kun koko soittokunta
soittelee, niin silloin monta erilaista ääntä raikuu yhtaikaa sopivassa
sopusoinnussa."
Vanhukset kumpikin myönsivät sitten että jos kaikki uudenaikaiset
touhut olivat tuommoista laatua, niin ei niissä sitten mitään pahaa
olisikaan. Hetken aikaa mietittyään Heta kuitenkin arveli että
"sanotaan sanassa pirun kans pukevan itsensä toisinaan valkeuden
enkeliksi. Ja kuka sen tiesi milloin ja missä muodossa se ilmestyisi."
"Ole vaiti", muistutti Ylli siihen leikillisesti, "ei se ainakaan
soittamaan pysty, se ruman henki."
"Muistathan ukko Pelikuuttivainaan, jolla piru soitatti niin että
kynnetkin sormista lähtivät." Heta näytti jo täydellisesti epäilevän
soiton ylevyyttä.
"Kylläpä ne on hupsuja ihmisiä nuo vanhat akat täällä!" kuiskasi Kosola
Erkille, he kun istuivat vierekkäin penkillä.
"Se on totta, mutta kyllä niitä on muuallakin yhtä hupsuja", vastasi
Erkki hyvin hiljaa.
Vanhukset lähtivät samassa omalle puolelleen.
Hilma, joka oli ollut peräkamarissa, tuli nyt tupaan. "Ihmeen kauniilta
kuului soitto tuonne kamariin."
He kaikki kolme menivät kamariin. Kosola, joka kehoitettuna istui
soututuolille, kehui kamaria miellyttäväksi.
"Täällä on niin puhdasta, kauniit matot, aistikkaasti tehdyt ja
maalatut piironki, sänky ja pöytä."
Nuoret miehet sitten siinä kahvin juodessaan lupasivat toisilleen, että
koettavat saada lujan edistyspuolueen toimeen tässä kunnassa.
"Näitä voi vetää vaikka mihin suuntaan näitä tämän kuntalaisia, kun
vain pontevasti asian esittää", päätteli Erkki.
"Kun nyt tulee kokous kansakoulusta", muistutti Kosola, "niin silloin
on esiinnyttävä pontevasti. Ketä sinä tiedät, että varmaan tulisivat
puolustamaan kouluasiaa."
-- "No epäilemättä Tanhunen, Siiponen, Ollila", hän luetteli niitä
kymmeneen asti, ja lisäsi: "kaikki ne kun vain on joka käy pontevasti
etupäässä. Ne eivät ole tähän asti mitään itsenäisyyttä osottaneet,
vaari on kaikessa ratkaisevan sanan sanonut. Mutta nyt..."
"Minä olen joskus ajatellut sitä että kauankohan tuo pastori Stenroth
on edistyspuolueen miehiä. Sanomalehdissä näkee jo tuon tuostakin
uutisia että papit hankaavat vastaköyttä sivistyspyrinnöille. Ja oletko
lukenut Jussin kirjeitä -- Savossa -- viimetalvisilta valtiopäiviltä?"
"Ei. Minulla on ainoastaan Uusi-Suometar ja Waasan Lehti."
"Sinä et sitten tiedä 'mustasta seinästä' mitään." Hän selitti mitenkä
Jussi kuvasi valtiopäivillä istuvia pappeja.
"Ei, kyllä tämä meidän pappi on edistyksen mies. Mutta saarnoissaan se
menee sitä vanhaa latua." Hän kertoi sitten, kuinka vaarinsa oli toissa
sunnuntaina ottanut papin kanssa yhteen eräästä raamatullisesta
ongelmasta. Se oli tapahtunut raamatunselityksen jälkeen eikä hän ollut
siinä läsnä, mutta niin ja niin oli vaari kertonut.
"Mutta onpa sillä ukolla älyäkin", sanoa revautti kauppias aika
naurulla.