Toiseksi sunnuntaiksi sen jälkeen oli vanha Mäkelä kutsunut pastorin
rouvineen vieraikseen. Vanhukset tahtoivat vielä entiseen tapaan nähdä
seurakunnan opettajan luonansa. Iltapäivällä kello 3 ajoissa herrasväki
tuli.
Kohtuullisen kahvin ja ruuantarjoamisen jälkeen, jonka vanhukset itse
toimittivat, piti pappi raamatunselityksen uudessa tuvassa. Rouva,
hienopiirteinen, vähän kalpea, saali hartioilla, istuutui pöydän taakse
ja pastori pöydän päähän. Kaikki mäkeläiset, lukuunottamatta piikoja ja
renkejä, asettuivat lähelle pöytärahille ja sivupenkeille. Kyläläisiä
oli kokoontunut tupa joltisen täyteen. Vanha Mäkelä nytkin veisasi
papin kanssa kilpaa, vaikka kyllä itsekin paheksui äänensä vapisemista.
Pappi oli valinnut aiheekseen apostoli Paavali sanat (I kor. 1:23, 21)
"Me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen Juutalaisille pahennukseksi
ja Grekiläisille hulluudeksi, mutta kutsutuille sekä Juutalaisille että
Grekiläisille saarnaamme me Kristuksen Jumalan voimaksi ja Jumalan
viisaudeksi." Hän puhui innokkaasti, puhui pitkältä tekstinsä
alkusanain johdosta, tehden selväksi että "tämän maailman viisaus on
hulluus Jumalan tykönä, kuten apostoli saman lähetyskirjan 3:n luvun 19
värssyssä sanoo. Maallisesti viisaat, jotka luulevat syviä ja korkeita
asioita käsittävänsä, luulottelevat jotakin olevansa, ne ovat tyhmiä
Jumalan edessä, sanoi hän, -- vaan ne, kuin maailman edessä hullut
ovat, vakuuttaa apostoli, on Jumala valinnut, että hän viisaat
häpiään saattaisi." Tätä hän teroitti kuulijain mieliin mitä
moninkertaisimmasti ja vaihtelevissa lausemuodoissa, tuntikauden
kestäneessä puheessaan.
Kun virsi päätteeksi oli veisattu selitti pappi olevan kuulijoilla
vapaan sananvallan ja toivoikin hän että heränneet ja etsiväiset sielut
kyselisivät häneltä neuvoja ja puhuisivat kokemuksistaan ristin tiellä
hänelle. Siitä olisi molemminpuolista hyötyä. Kristityille oli hyvin
valaisevaa ja vahvistavaa semmoinen keskustelu.
Kansa lappoi vähitellen ulos tuvasta; ainoastaan vanhempia ihmisiä jäi
ja näyttivät muutamat kovin hartailta, muutamat enemmän miettiväisiltä.
Edellisten laatuisiin kuului vanha Heta, joka katsoen allapäin
virsikirjansa kansiin virkkoi pienellä, hartaalla äänellä: "Niin se on,
Jumalan sanassa se on suuri viisaus kätkettynä, niinkuin pastori äsken
sanoi. Hohoi. Kyllä sitä ihminen monasti luulee viisaammaksi muita,
mutta mitä viisautta meillä on itsestämme! Ei mitään."
"Aivan oikein sanoo emäntä", myönsi pappi. "Luonnollinen ihminen ei
ymmärrä niitä kuin Jumalan henget ovat."
Ylli hyvin miettiväisen näköisenä valmistelihe jotain sanomaan.
Ryähteli ja suurenteli harmaita vähän vanhuuden raukeutta osottavia
silmiään.
"Pastori nyt tietää enemmän kuin meistä kukaan. Kuinka sen asianlaita
oikein on? Tuota, tässä puheessa pastori selitti asiaa ihan toisin,
minun ymmärtääkseni, kuin siitä kansakoulusta väitellessä. Pastori
väitti silloin että ihmisellä pitäisi olla maallista viisautta, mutta
nyt sanoi pastori siihen tapaan että maallinen viisaus on turmioksi
autuuden asioissa. Ja sehän se pitää olla, niinkuin pastori sitä
sanoikin, ihmisen pääpyrintö, autuaaksi tuleminen kuoleman jälkeen."
Pastori ja rouva katsoivat ihmetyksen ällistyksellä Ylli-ukkoon, Hetken
perästä pastori sanoi: "Te olette ymmärtänyt selitystäni väärin. Ei
oppi korkeakaan ja maallinen viisaus ole vahingoksi autuuden asiassa,
kun ei vain ihminen kerskaile ja ylpeile opillaan ja viisaudellaan,
vaan nöyrtyy ja rukoilee Jumalalta oikeaa viisautta ja sielun
valaistusta."
"Taisin käsittää sitten väärin. Mutta ainakin pastori hyvin
tarmokkaasti vakuutti että me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen
itsevanhurskaille juutalaisille pahennukseksi, maailmanviisaille
kreekiläisille hulluudeksi, ja sitä laatua minä olen opettajilta
elämänikäni kuullut. Semmoinen oppi täytyykin olla oikeaa Jumalan sanan
totuutta; ja pahoin pelkään että nykyaikana on villihenget liikkeellä
silloin kun kouluja ja viisastumista tahdotaan."
"Ei -- mutta teidän olisi pitänyt ottaa huomioonne sekin kun Paavali
sanoo: 'kutsutuille sekä Juutalaisille että Grekiläisille saarnaamme me
Kristuksen Jumalan voimaksi ja Jumalan viisaudeksi' Ja kutsutuita taas
ovat kaikki, jotka kutsumuksen kuulevat. Kaikki ovat samanlaisia
Kristuksessa, niin oppineet kuin oppimattomat, niin mies kuin vaimo,
niin orja kuin vapaa. Mutta kaikkein tulee pitää itsensä niinkuin ei
mitään olisi ja kokonaan uppoutua Kristuksen armon syvyyteen."
"No en minä sitten käsitä, minkätähden sitä niin usein ja kovasti
saarnataan että maailmallinen viisaus on hulluus Jumalan edessä. Minä
olen yksinkertainen mies, enkä käsitä muuta kuin yksinkertaisen
autuuden opin..." Hän katsoi ajattelevasti lattiaan.
"Men nog är han en märkvärdig människa, den där gubben!" (Mutta,
kylläpä tuo ukko on merkillinen ihminen!) puhkesi rouva sanomaan
pastorille.
"Ja, han är en tänkare, han också", (Niin, hänkin on ajattelija)
vastasi pappi, huokasi ja nojautui ajattelevana seinää vasten,
kohottaen silmiään, joiden edessä lasisilmät välähtivät.