Pellot saatiin sinä syksynä täydellisesti jaetuksi, osaksi niitytkin,
mutta loput näistä ja metsänjako jätettiin tulevaksi kesäksi.
Eläkkeeseen vanhukset olivat määränneet 12 tynnyriä rukiita ja 3
tynnyriä ohria, 2 lehmää hyväkseen elätettäväksi ja villat 5 lampaasta.
Tämän kaiken olivat nuoret isännät sitoutuneet, puolet kumpikin,
suorittamaan joka vuosi niin kauan kuin vanhukset elävät, taikka kun
jompikumpi heistä ennen kuolee, niin sitten toiset puolet kaikesta. Ja
molemmat vanhukset olivat "saatettavat kunnialla hautaan", se oli talon
luovutuskirjaan myös kirjattu.
Eräänä iltana tuli Erkki appivanhempiensa luokse edustupaan. Hän oli
pari päivää vasta asunut Hilmansa ja piikatytön ja rengin kanssa
uudessa tuvassa, ja näytti nyt hyvin tyytyväiseltä ja hilpeämieliseltä.
"Miltäs tuo rupee tuntumaan siellä uuden tuvan puolella?", kysyi appi
ollen hyvällä tuulella hänkin.
"Hoo, mukavalta kyllä. Siellä näyttää kaikki paikat oikein
uudenaikaisilta. Tulinkin juuri ajatelleeksi, kuinka vaari on laittanut
tuon tuparadin sekä päältä että sisältä paljon nykyajantapaisemmaksi
kuin tämä vanha tupa on. Kyllä kai te kuitenkin olette tarkoittanut
että miehelle, jolla on uusia harrastuksia, piti laittaa sen mukaisen
asunnonkin." Hän nauroi hienosti.
"Sinä semmoisilla päätelmillä nyt yrität minua pois tolaltani. En
suinkaan minä ole tarkoittanut tuparakennusta juuri semmoiseksi kuin se
nyt siinä seisoo. Ne nykyiset mestarit, nikkarit ja muurarit jopa
timmermannitkin, ne tekee työn ihan toiseen malliin kuin ennen vanhaan
tehtiin. Ei se nyt vanha kelpaa enää siinäkään. Ennen kelpasi paksu
höylätty palkki penkiksi, kaksi leveää yhteensalvattua honkalautaa
ristijalan päällä pöydäksi, mutta nyt pitää olla ruusauksilla
koristetut arkkupenkit, samoin laatikoilla ja ruusatuilla
laatikkolaudoilla ja sorvatuilla jaloilla varustetut pöydät. Samaan
tapaan ne nyt laitetaan ovet ja sängyt ja tuolit. -- Kaikki
senkinpäiset erinomaisesti koristettuja sen suhteen, mitä ne olivat
ennen. Siinä pitää olla kummallisia kierteleviä mutkia yksin
torninreiässäkin, joka ennen tehtiin suoraa taivasta kohti. En minä
suinkaan niin olisi niitä laitettavaksi tahtonut muun vuoksi, mutta kun
kaikki nyt siihen tapaan laittavat, niin ei siitä pääse
perhanoillekkaan."
"Niin, siitäpä vaari nyt huomaa että on semmoinen ikään kuin näkymätön
pakko, joka väkisenkin vie muiden muassa eteenpäin. Minulla täytyy olla
näin, koska muillakin on niin, ajattelevat ja päättelevät ihmiset, eikä
vaarikaan ole voinut siitä mihinkään päästä."
"Olehan vaiti, äläkä väsytä minua noilla viisasteluillasi. Sano, mitä
hyötyä siitä semmoisesta eteenpäinmenosta sitte oikein on?"
"Mitäkö hyötyä? Vaari sen mahtaa tietää toki yhtähyvin kuin minäkin.
Penkkiarkut esimerkiksi ovat siitä hyvät että siellä sopii säilyttää
kaikenlaisia työkaluja ja vaatteita, jotka penkillä ajelehtien
ovat vaivoina rumennuksena. Samoin pöytälaatikot ovat sopivia
pikkukapineitten säilytyspaikkoja. Penkkien, pöydän ja ovien ulkonainen
kauneus ja siisteys se taas miellyttää silmää, jopa ilahuttaa
mieltäkin. Ja savureiän mutkallisuudesta on siitäkin hyötyä. Muori on
usein sateilla tuskistellut kun nokista vettä sataa keittopataan, ja
miksei sitä sada, kun torninreikä, muutenkin hyvin suuri, tulee
suorastaan pilvistä alas. Tämä haitta on niinsanotussa röörimuurissa
poistettu."
"Miten niitä sellaisia mutkaisia rööriä sitten kolataan?" kysyi vanha
Heta, joka paahtoi kahvia kakluunin edessä. "Kuinka semmoista myöten
saa kuusennärettä luistamaan?"
"Kyllä niitä nuohata voi sukavalla kuusennäreellä niitäkin", vastasi
Erkki siihen.
Samassa tuli Hilma sinne ja kertoi että kauppias Kosola, josta Erkki
oli puhunut, oli jo tullut kirkonkylään ja hyyrännyt kevarin pienemmän
rakennuksen. "Tohulan Santeri on meidän tuvassa ja se siitä tiesi.
Tavaroita kuulemma tuodaan kuorma kuorman perään."
"Vai jo on tullut", sanoi Erkki ja näytti riemastuvan. "Häntäpä käydään
huomenna katsomassa. Kosola soittelee vaskitorvella, ehkäpä saadaan
tulevaisuudessa soittokunta toimeen täällä."
"Soittelee vaskitorvella!" huudahti vanha Heta. "Oikeinko rupeavat
Herran pasuunaa matkimaan? Ne on, niin kuin minä olen monta kertaa
ajatellut ja sanonut, lopun ajat käsissä. Ei suinkaan Herra sitä kauan
kärsi, että ihmiset matkivat hänen viisauttaan."
"Sano sitä", säesti Ylli mukaan. "En minä niin suuresti kummaksukaan
sitä, että kartanot ja pellot edistyvät, mutta nuo tuollaiset
kaikenlaiset perki-ihmeelliset uudet mielipiteet, ne pöyristyttää mua.
Maailma on ihan varmasti mullin mallin!"