Yli-Mäkelän merkitys on ollut hyvin suuri paikkakuntansa yhteisiin
asioihin nähden. Siitä lähtien kun hän sai talonsa paraimpien joukkoon,
alettiin hänelle itselleen antamaan suurta arvoa. Jokaisen täytyi
myöntää että "kyllä se Mäkeläinen sentään on mies, kun kylmään metsään
alkoi ja nyt on talo tuommoinen." Ja kyllä hän sen itsekin
miehevyytensä tunsi ja tiesi. Milloin vain puheeksi tuli, niin tapasi
sanoa: "Kyllä minä sen vain sanon ettei tälle ukolle ihan monen sovi
tulla aikaansaavaisuuttaan kerskaamaan."
Kirkossa kävi Ylli lähes joka pyhä. Oli ostanut suuren virsikirjan ja
laittanut sen kolmannelle penkille alttarikuorista lukien. Siinä
penkissä hän aina istui kirkossa ollessaan ja virsikirja sai siinä
penkinlaudalla levätä viikot. Usein hän veisasi yli lukkarin, ja sitten
ihmiset sanoivat: "Mäkeläinen veti taas monta kertaa lukkarin yli."
Kotonakin hän toisinaan tuli veisuutuulelle, ja luki myös
jolloinkulloin raamattua, enimmäkseen Salomonin "Sananlaskuja" ja
"Viisaudenkirjaa" sekä "Tobiaan kirjaa", joista oppimaa viisauttaan
esitteli milloin aihetta oli. Mikään jumalinen hän ei oikeastaan ollut
vaikkei tahtonut jumalattomainkaan joukkoon kuulua. Viinaa hänellä oli
aina takana senkin jälkeen kun kotiviinankeitto kiellettiin, olipa
joskus "parempaakin ainetta." Ryyppyjä otti aina silloin tällöin,
ottipa useoita toisinaan. Enimmäkseen hän oli leikinsekainen, varsinkin
"napsuja" otettuaan. Väliin kuitenkin kun pienet vastahakoisuudet
ottivat vaivatakseen hän tuli karkealle mielelle, silloin ei ollut hyvä
Hetankaan "niputtaa." Vieraita hän kutsui taloonsa aika-ajoittain.
Niinpä seurakunnan pappi rouvineen vieraili Mäkelässä muutamia kertoja
vuodessa, ja silloin piti pappi aina raamatunselityksen ja Ylli sai
sopivan tilaisuuden vetää virttä selitykseen kokoontuneille. Ylipäätään
oli Ylli hyvissä väleissä pappien kanssa, mutta joskus kuitenkin väli
rikkoontui kuten tuonempana tulemme huomaamaan.