Hän on asunut talonsa niin, että se on parasta paikkakunnalla. Kylmään
metsään on aukon raivannut, sai saunan kokoonpannuksi ja asui siinä
vaimonsa kanssa ensimmäisen kesän ja puoliväliin seuraavaa talvea,
jolloin valmistui vähäinen tupamökki. Siinä sitä sitten asuttiin,
kunnes kymmenen vuoden päästä valmistui komeanlainen tuparati. Muuta
kartanoakin oli karttunut ja yhä lisää karttui vuosien vieriessä.
Aimo talolta näyttää Mäkelä tuolla joka taholle viertävällä kummulla,
kauniina leviävät pellot kasevan kartanon ympärillä. Perhe on tullut
lukuisaksi, tyttäriä, joita on viisi, on viety miehelään, mutta yhdelle
on otettu kotivävy. Vanhin poika on tuonut miniän taloon, ja nyt on
Ylli-ukko heittänyt nyörit käsistään, jakanut Mäkelän pojalleen ja
vävylleen ja elelee Hetansa kanssa "syytingillä" siistinpuoleisessa
edustuvassaan.
Tavallista elämänjuoksua! Onni on Yli-Mäkelälle ollut jotenkin
suotuisa, vaikka kyllä hän on saanut ponnistella; sitä ei kukaan Yllin
kohoamisesta tietävä voi kieltää. Karttuipa hänelle kartanoa
rakentaessaan ja omaa peltoa muokatessaan useita tuhansia velkaakin,
mutta tuli sitten hyviä vuosia, riitti viljaa myydä ja Ylli sai
toteutetuksi lempiaatteensa: pääsi veloistaan.