Etuvartiostoista.
Piiritysmuistoja.
Seuraavat muistelmat olen kirjoitellut päivä päivältä käydessäni
etuvartiostoissa. Ne ovat vaan yksi lehti, jonka olen reväissyt
piiritysaikaisesta muistikirjastani. Tiedän kyllä, että kaikki nämä,
mitä minä näin useinkin vapisevalla kädellä vaan polveani vasten
olen muistiin pistellyt, eivät ole muuta kuin irtonaisia katkelmia,
särmikkäitä ja hajallisia kuin pirstaleiksi remahtaneen tulikuulan
kappaleet; mutta minä annan ne, sellaisina kuin ne ovat, korjaamatta,
muuttamatta, vieläpä läpitse lukemattakin; sillä silloin tekisi ehkä
mieleni lisätä niihin jotakin ja sitten, kuten sanotaan, koristella
totuutta ja niin turmella kaikki.
Courneuve'ssa eräänä joulukuuaamuna.
Avara kuurainen, liituvalkea, kolkko, natiseva kenttä. Tuon
kylmettyneen liejun ylitse kulkevat nyt linjapataljoonat ja
tykkipatteriat yhdessä ainoassa pitkässä, synkässä sekalaisessa
jamassa. Taistelu on tulossa. Kantaen kiväärinsä hihnoissa ja
käärien kätensä huopaansa, kuten puuhkioon, marssii miehistö vilusta
kalisevin hampain allapäin ja torkkuvin askelin.