Testamentti! — ajatteli Titta. — Mikä testamentti? — Vaikka olisi
kuinka päin ajatellut, ei sitä voinut ymmärtää. Eikö testamentti ollut
jotakin semmoista, jota tehtiin vasta kuolinvuoteella? — Mutta sen
ainakin saattoi ymmärtää, ettei Maija nyt tuommoisen kirjoituksen
tähden kotia tule.
Ja Titta siis lisäsi lyijykynällä alemmas:
Tule pian kotiin taikka ne myy. — Titta.
Kasteli kuorenreunan hyvin märäksi ja painoi kauan, että kyllä pysyi
kiinni.
Sitten hän kirjoitti kuoren päälle Neiti Maria Sofia Nyholm, ja
alemmaksi Lempäälän postiin, ja vei kohta asemalle asti, ja kirje sanoi
kopsis kun putosi laatikon pohjaan.
Tämä oli tapahtunut viikon alkupuolella. Mutta jo seuraavan viikon
tiistaina Titta sai Maijalta kirjeen, että hän tulee lauantaina.
Kaikki oli hyvä, paitsi että juuri lauantaina, sillä se oli sopimaton
päivä Titalle. Mutta hän ajatteli voivansa kyllä vasta sunnuntainakin
iltapuolella mennä kuusen juurelle, ja silloinpa sen voikin tehdä
hyvin, kun kaikki tietysti häärivät Maijan ympärillä eivätkä pane
huomiota.
Näissä asioissa täytyi alkaa olla varuillaan, sillä äiti tuntui jo
katselevan Titan matkoja vähän vinosilmin ja kulmain alta.