Ajatelmia.
Ilman toivotta emme kestäisi hetkeksikään elämätä, ja kuitenkaan ei
mikään ole meitä niin usein pettänyt, kuin toivo.
*
Elämä tämän ilman alla ei ole muuta kuin arvoitusta; jos se ei olisi
arvoitus, se ei olisi elämä — korkeintaan rautatiematka määrättyyn
paikkaan määrättyjen asemain ohitse.
*
Paljosta luopuisin toisten hyväksi, mutta ainoastaan muutaman ihmisen
edestä ei luopumus luopumukselta tuntuisi, ja kuitenkin se luopumus on
ainoa todellinen.
*
Ainoa oikea rakkaus on se, joka epäilee rakastavansa.
*
Rakastava näkee ilolla rakkaansa onnen, vaikka se saattaisikin hänet
itse onnettomaksi.
*
Miehen lempi järkkyy, kuin toivo vastalemmestä katoo, naisen rakkaus
siitä vain kiihtyy.
*
Ihminen ei koskaan maan päällä _ole_ onnellinen, hän ainoastaan _tulee_
onnellisemmaksi.
*
Unhe on unen sukua, niinkuin kieletärkin näkyy käsittävän. Unessa me
unhotamme ne olosuhteet, joissa elämme, mutta kuitenkin ne harhauttavat
liiteleviä mielenkuviamme tuonne tänne; unheessakin meillä on hämärä
aavistus siitä, että joku paikka muististamme on kadonnut. Emme koskaan
täällä voi mitään täydellisesti unhottaa.
*
Tuota en kummakseni kuullut,
enkä aivan ihmetellyt:
ruotsipa romahteleepi
ruotsalaisten rustingeissa.
Vaan kuin suulla suomalaisten,
vennomaanein veljyyksissä,
ruotsia rupatetahan,
yhä venskaa viskotahan,
mieli painuupi pahaksi,
harmi tunnon halkaiseepi.
*
Korkeimmat aatteet, syvimmät tunteet, suurimmat luonteet me näemme
historian lehdillä, ei runoiliain mielikuvitelmissa, vaan jotta
näkisimme ne elävinä, meidän täytyy, runoilian tavoin, ottaa
mielikuvitustamme ja myötätuntoamme avuksi.
*
Historian virtaa ei voi ehkäistä, eikä vuoltaan johtaa — jos se
silmänräpäykseksi on onnistunut, temmataan kohta rantaäyräätkin sen
kuohuihin — ainoastaan jonkun vihannoivan puun taikka versovan kukan
voi ehkä aikakautensa jättiläinen sen aalloilta suojella.
*
Meidän aikoinamme kaikki elävät lähimmäistensä hyväksi: tekopyhä,
joka Herra, Herra! huutamalla toivoo vielä tunkeilevansa taivaan
valtakuntaan; ylimys, joka koettaa pönkittää lahoavaa valtaansa
alhaisten yli; kiihottaja, joka alhaisten hartioilla toivoo nousevansa
mahtavaksi. Hyvä olisi, että tällöin muistettaisiin Kristuksen oppi:
lähimmäises on se, joka on köyhä ja apua tarvitseva, eikä voi hyvää
työtäs palkita.
*
Ihminen joka voi erehtyä on aina minua miellyttänyt enemmän kuin se
joka yhä on yhtä säntillinen, sillä edellisellä on sydän. "Se joka
paljon rakasti, sille annetaan paljon anteeksi, mutta se jolle vähemmän
annetaan anteeksi, se rakastaa vähemmän."