Mit' en voi.
En voi ma lempeäin jähdyttää,
se lämmin on, intoinen,
ja jos se poveeni kätkeykin,
niin siinä se säihkyy kuitenkin
ja leimuaa liekkeihin.
En voi ma kieltää vapauttain,
sen lahjaks sain Luojalta,
ja jos ma kahleihin lyötänehen,
niin vapaasti sykkivi sydämmen'
ja vapaa on aattehen'.
En voi ma tyynenä katsoa
kuin heikkoa sorretaan,
ja käten' jos onkin voimaton,
tok' ainian valmis taistohon
se kansan rivissä on.
Suomenmaa.
Kuin ihana on Suomenmaa
tuhanten järvein rannoilla!
Kuinka loistavainen
on sen aurinko,
kuinka varjokkainen
vihryt koivisto;
kuinka kirkas kalvo
on sen vesien,
yksinään kuin valvoo
vielä tähtönen!
Kuin rikas onpi muistoista
tää köyhä, halpa isänmaa!
Täällä isät kerta
muinoin taistelit,
kallihinta verta
maahan vuodatit;
joka virran vuolla
onpi tiedossaan,
kuin on kaunis kuolla
eestä isänmaan.
Kuin armainen on lapselleen
maa isäin kummuin, laaksoineen.
Vaikka valoisampi
onkin lounasmaa,
toki raikkahampi
kylmä Pohjola
pohjan tummain paloin
onpi tupruissa,
vienoin tähtivaloin
onpi vilkkuissa!