Asetin eteeni sanomalehden ja aloin sen takaa tähystellä muukalaista.
-- Hän istui melkein liikkumatta vain joskus nostaen painunutta
päätään. Hän näköjään odotti jotakin. Minä katsoin, katsoin...
Toisinaan minusta näytti, että tuo kaikki äskeinen arvelu oli
vain omaa keksintöäni, että varsinaista yhdennäköisyyttä ei ollut
ensinkään, vaan että olin tahtomattani tavoitellut mielikuvituksen
petollista harhanäkyä... mutta samassa "tuo" muuttaa asentoaan
tuolilla, kohottaa kättään -- ja taaskin on huokaus nousemaisillaan
rinnastain, taaskin näen edessäni "yöllisen" isäni! Lopulta hän
huomasi minun herkeämättömän huomioni ja ensiksi arvelevan mutta
sitten suuttuneen näköisenä vilkasi minuun päin, aikoi nousta, mutta
pudotti keppinsä tuolin selkämykseltä. Silmänräpäyksessä nousin ja
tarjosin sen hänelle. Sydämeni sykähteli rajusti.
Hän hymyili huolettomasti, kiitti minua, asetti kasvonsa aivan minun
silmieni eteen kohottaen kulmakarvojaan kuin perin säikähtyneenä.
-- Te olette sangen kohtelias, nuori mies, -- sanoi hän kuivalla,
kimeällä äänellä. -- Meidän aikanamme se on harvinaista. Sallikaa
onnitella teitä: te olette saanut hyvän kasvatuksen.
En muista mitä hänelle vastasin; mutta meidän välillämme sukeutui
keskustelu. Sain tietää, että hän oli maamiehiäni ja että hän
hiljattain oli palannut Amerikasta, missä oli elänyt monta vuotta
ja minne hän taas pian aikoo lähteä. Hän sanoi olevansa parooni...
mutta hänen nimeään en oikein kuullut. Hän lopetti aivan niinkuin
"yöllinen" isänikin jokaisen kertomansa asian epäselvällä mörinällä.
Hän tahtoi tietää minun sukunimeni... Kuultuaan sen, hän taaskin
näytti hämmästyvän; sitten hän kysyi minulta kauanko olen asunut
tässä kaupungissa ja kenenkä kanssa. Vastasin hänelle asuvani äitini
kanssa.
-- Entä teidän isänne? --
-- Minun isäni on jo kauan ollut kuolleena. Hän tiedusti äitini nimeä
ja naurahti sitten oudosti -- mutta sitten hän kokonaan muuttui
sanoen, että hänellä on sellainen amerikkalainen tapa ja että hän
yleensä on varsin omituinen ihminen. Sitten hän uteli, missä meidän
asuntomme oli. Minä sanoin sen hänelle.