"Sen tunnemme", sanoi Liisi. "Pane lauluksi, Reino; minä autan sinua."
Silloin lauloivat he tuota vanhaa, hyvin tuttua mutta sittekin joka
sika uutta nuottia. Liisi säesti miesten ääniä.
Äiti istui ahkeraan ompelemistoimessansa, Erkki oli pannut kätensä
ristiin ja kuunteli hartaasti. Kun laulu oli loppunut, laski Reino
sanaa sanomatta lehden pois kädestänsä. Illan hiljaisuudessa kuului
karjan kelloja järven rannalta, jopa sen lisäksi alkoi iloinen pojan
ääni laulaa:
"Minä seisoin korkealla vuorella
Viheriäisessä laaksossa...."