Lähes kaksi vuotta tämän jälkeen istui Reino pöytänsä ääressä, jolla
paloi lamppu, oli kirjoja ja paperia. Hän odotteli erästä ystäväänsä
jonka seurassa hänellä oli tapa harjoitella opintojansa. Rappusissa
kuului askeleita. "Tulkaa sisään." Se oli hänen emäntänsä. "Teille
kirje, hyvä herra!" Hän antoi sen ja meni sitte tiehensä.
Kotona olostansa asti ei Reino ollut Liisille kirjoittanut eikä häneltä
kirjettä saanut. Tämäkään ei ollut häneltä vaan äitiltänsä. Reino avasi
ja luki seuraavan:
"Sinun i'älläsi, poikaseni, on melkein jokaisella vuodella oma
muotonsa eikä nuoruus aina köyhtymässä ole. Täällä on moni asia
toiseksi muuttunut ja joku niistä ehkä surettaa sinua, jos
aikanansa asian oikein ymmärsin. Erkki on kosinut Liisiä ja sai
lopullisesti eilen hänen myöntymisensä vaikka hän viimeisenä
vuoden neljänneksenä kahdesti sai kiellon. Vaikeasti mutta
kuitenkin lopullisesti suostui hän siihen; hän onkin vielä niin
aivan nuori. Häät pidetään piakkoin, ja äiti lähtee sitte hänen
muassansa."