André Certan hankkeessa olevat häät rikkaan Samuelin tyttären kanssa
oli merkillinen tapaus. Korkeasukuiset naiset eivät suoneet itselleen
hetkeksikään lepoa. He panivat kaiken älynsä liikkeelle keksiäkseen
jotakin kaunista leninki-liiviä tahi jotakin päänkoristusta ja
koetteeksi pukivat päälleen kaikenmoisia vaatteuksia.
Lukemattomia valmistuksia tehtiin niinikään Samuelin talossa.
Hän tahtoi Saran häitä vietettäviksi suurella loisteella.
Kalkki-maalauksia, jotka hispanialaisten tavan mukaan kaunistivat
hänen asuntonsa, oli huolellisesti uudistettu; kallisarvoisimpia
ikkunaverhoja riippui suurissa laskuissa ikkunain ja ovien edessä
huoneiden sisäpuolella; veistokuvilla koristeltuja huonekaluja, jotka
olivat tehdyt kalliista ja hyvänhajuisista puulajeista, aseteltiin
suuriin, vilpeihin huoneisin; harvinaisia pensaskasveja, kuumien maiden
tuotteita, kiertyi koruhäkkien ja penkereitten ympäri.
Nuorella tyttärellä ei enää ollut mitään toivoa, koska ei Sambollakaan
näkynyt olevan; sillä hän ei kantanut käsivarrellaa toivon merkkiä.
Liberta oli vakoillut vanhan indianin hankkeita, vaan ei ollut voinut
huomata ikänä mitään.
Jos Sara-parka olisi saanut noudattaa mielihaluansa, olisi hän paennut
luostariin siellä elääkseen ja kuollakseen. Hänellä oli sanomaton
taipumus katolilaiseen oppiin, johon hän salaa pastori Joachimin
toimesta oli kääntynyt. Luostarissa hän siis olisi kokonaan antaunut
uskonnon haltuun, koska tämä niin hyvin soveltui hänen sydämensä
taipumuksiin.
Pastori Joachim, joka paremmin osasi lukea breviaristaan kuin ihmisten
sydämiä tutkia, oli, kaiken häväistyksen välttämiseksi, ilmottanut
Saralle, että Martin Paz oli kuollut. Nuoren tytön kääntyminen oli
hänelle tärkeä ennen kaikkia ja koska hän piti tytön kääntymisen
varmana, jos tämä joutuisi naimisiin André Certan kanssa, koetti hän
totuttaa tyttöä ajattelemaan tätä naimiskauppa, etenkin koska hän ei
tuntenut, millä ehdoilla naiminen oli toimeen saatu.
Vihdoin lähestyi tämä päivä, niin iloinen muutamille, niin surullinen
toisille.
André Certa oli kutsunut koko kaupungin häihin, mutta yihäisemmät
perheet eivät noudattaneet hänen kutsumuksiaan, vaan vetivät syyksi
mikä mitäkin verukkeita.
Hetki oli kuitenkin tullut kontrahdin alle-kirjottamiseen, vaan nuorta
tyttöä ei näkynyt, eikä kuulunut. Juutalainen Samuel oli pahoillaan,
André Certa veti levottomana kulmiaan ryppyyn. Vieraat näkyivät olevan
jonkunlaisessa pulassa; saleissa paloi lukemattomia kynttilöitä, joiden
valoa peilit heijastuttivat. Kartanon edustalla kadulla kierteli eräs
mies suuressa tuskassa; hän oli markiisi don Végal.