Hän kuvailee, kuinka Jumala on siunannut Saksan maata suomalla sille
hyvän viljavuoden ja kehottaa sotilaita ajattelemaan Korkeimman johtoa
maailmanhistoriallisissa tapahtumissa. Hän muistuttaa sotilaille erään
historiallisen henkilön sanoja, jolle kerran selitettiin uskonsotien
aikana, että jos Jumala on protestanttien puolella, ei niiden silloin
tarvitse taistella, sillä Jumala kyllä huolehtii oikean uskon voitosta.
Mainittu henkilö vastasi silloin: "Sotilaat taistelevat ja Jumala antaa
voiton." Sama Jumala on myöskin kansojen vapauden Jumala ja hän johtaa
suomalaistenkin taistelua. Yhtähyvin kuin maanmiehen täytyy tehdä työtä
ansaitaksensa leipänsä, täytyy sotilaan tehdä tehtävänsä rintamalla.
Jumalanpalvelus lopetetaan isänmaan virrellä.
* * * * *
12/10. Yöllä. Edessämme pimeällä kentällä tuiskuu kiväärituli. Koska
meikäläiset ovat kaikkialla aivan hiljaa, on siellä silminnähtävästi
pari venäläistä patrullia joutunut keskenään kahakkaan. Venäläisten
asemiltakin alkaa pian räiskyä. Silloin pamahtaa saksalaisten patterien
yhteislaukaus. Venäläisten asemilla syntyy kuolonhiljaisuus. Hetken
vielä tykit harvalleen jymähtelevät, kunnes myrsky tyyntyy aamun
hämärtäessä.
* * * * *
13/10. Tykistötoiminta on yhä edelleenkin pysynyt vilkkaana. Venäläiset
ampuvat aamupäivän niin että asuntomme sykähtelevät. Iltapäivällä taas
on saksalaisen tykistön vuoro. Yöt ovat tyynet ja hiljaiset. Mutta
itätuuli puhaltaa itsepintaisesti, minkä vuoksi on tullut määräys aina
pitää kaasunaamarit vyöllä kaasuhyökkäyksen varalta.
* * * * *
15/10. Koko viikon on nyt venäläinen tykistö ankarasti pommitellut
asemiamme. Meikäläiset vastailevat taas iltapuolella aina hämärän
tuloon saakka. Nyt on nähtävästi rauhallinen ajanjakso tulossa.
Edellisen illan ja yön satoi lunta. Maa on valkeana, talvi tulossa.
Mutta tykinlaukaustakaan ei kuulu. Tuntuu kuin kaikki ihmettelisivät
lumisia kenttiä — ensi lunta. Vahtitoimi on ankaraa, sillä komppanian
miesluku on suuresti vähentynyt oudon murrosaikailmiön vuoksi
pataljoonassamme.
* * * * *
17/10. Venäläiset ovat viime päivinä osoittaneet olevansa hiljaista,
rauhanmielistä väkeä. Joskus harvoin yksinäinen kiväärinlaukaus on
häirinnyt hiljaisuutta. Eräästä etuvarustuksesta tosin vihollisen
patrullit yöllä leikkasivat poikki noin 25 metriä okalanka-aitausta,
mutta kukapa nyt pienestä leikistä suuttuisi.
Tänään kuitenkin saattaa huomata heidän yhä vielä kantavan kaunaa
meikäläisiä kohtaan. Aivan kohdallemme he näet ovat asettaneet uuden
järeän 12 cm:n patterin ja sillä aamupäivän koetelleet varustustemme
kestävyyttä.
Edellämainitussa "eteentyönnetyssä asemassa", kuten kehittymättömässä
suomalaisessa sotilaskielessämme sanotaan, on otettu omituinen vanki.
Miehen kertomus matkoistaan on todella kaamea kuvaus karkulaisen
vaivoista ja vaaroista.
Tämä venäläinen sotavanki oli karannut Mitausta jo kevätkesällä ja
yrittänyt hiipiä yöllä linjojemme läpi omalle puolelleen. Koko kesän
ja syksyn hän oli piileskellyt metsissä saaden harvoin ruokaa joltakin
pakolaisia suosivalta talonpojalta, syöden marjoja, ruohoa ja mitä
yleensä purtavaa löysi. Milloin ikänä hän lähestyi asemia, oli siellä
aina valpas vahti tähystelemässä ja jälleen oli käännyttävä takaisin
metsään. Nyt syyspimeällä hän vihdoin oli päättänyt tehdä epätoivoisen
yrityksen. Riisuttuaan kengät jaloistaan hän pääsi pimeässä hiljaa
hiipimään vallin yli, jopa okalanka-aitojen läpi, ja jatkoi iloisena
matkaa yli tuon tuntemattoman "ei kenenkään maan", kuten hän arveli.
Mutta tällä yrityksellään hän joutui suoraan viimeiseen meikäläisten
varustukseen. Kun aamu jo sarasti, täytyi hänen kätkeytyä erään
risukasan alle, mistä taas ehkä yöllä onnen suosiessa olisi voinut
jatkaa rohkeaa yritystään. Päivän tullen hänet sieltä kuitenkin
keksittiin ja vangittiin uudelleen.
Niin lähellä omia tovereitaan! Niin lähellä onnistumistaan. Kohtalo on
joskus sangen kova. Mies oli kokonaan murtunut, hirvittävän laiha ja
kalpea. Hän kulki ääneti, välinpitämättömänä saattajiensa keskellä.
Viimeksi hän ei kolmeen päivään ollut saanut mitään syötävää. Nyt hänet
ravittiin.
Vanki lähetettiin Tukkumiin.
Uljas mies.
* * * * *
26/10. Ilma on pilvinen, ilta jo hämärtää. Tuuli yhä vaarallinen,
itäinen, kylmä ja sumuinen.
Kahvinhakijat yrittävät rauhallisuuden pettäminä oikaista kyökin yli
nummelle viitsimättä kiertää yhdyshautoja pitkin maan alla. Silloin
alkaa paukkina. Ryssät ovat huomanneet nuo uskalikot ja alkavat
kivääritulen, jolloin molemmat miehet haavoittuvat lievästi. Kaiken
päällisiksi joukkueen johtaja haukkuu miehet pahanpäiväisiksi,
ennenkuin heidät lähetetään sairaalaan.