— Mitähän siellä tapahtuu!
— Kova on vain jymy!
Asia alkaa selvitä, katseet käyvät vakaviksi. Se on valtava rumputuli
ja varsin lähellä. Taivaan tummaa pilvitaustaa vastaan näkyy selvästi
punainen vavahteleva loimu tykinlaukausten tulesta.
— Siellä alkoi ankara taistelu!
Onko tykkituli saksalaisten vai venäläisten, ei voi sanoa. Valtavana
myrskyn pauhuna jatkuu se, kestää tunnin, toisenkin. Vakavina, ääneti
kuuntelevat jääkärit tietäen, miltä tuntuu olla tuon myrskyn käsissä.
Lähetit juoksevat ryhmästä ryhmään. On määrätty hälyytysvalmius
pataljoonalle.
Pitkälle yöhön jatkuu tykkituli heltymättömällä voimalla. Valot
välähtelevät, taivas on veriruskoinen. Venäläisten loistavat
valonheittäjät halkovat ilmaa jostain etäältä, saavuttamattomista.
Valopistoolien kuulat säteilevät tähtisateena metsien takana.
Suurenmoisempaa näkyä ei saata ajatella.
Aamun sarastaessa koko metsä valkenee valopistoolin kuulien säteistä.
Kuuluu kiivasta konekiväärin rätinää. Siellä oikealla on parhaillaan
ankara taistelu käynnissä. Jos venäläisten onnistuu murtaa saksalaisten
linjat, on suomalainen pataljoona suuressa vaarassa. Ehkäpä ryssät
hyökkäyksellään tarkoittavatkin juuri meitä?
* * * * *
14/7. Keskiyön aikaan näkyy kaukaa venäläisten rintaman takaa roihu
suurista tulipaloista. Viidessä eri kohdassa taivas punoittaa synkästi.
Saksalaiset lentäjät ovat siellä pommittaneet tärkeitä rautatieasemia.
Öisen synkän metsänrannan takana roviot leimuavat uhkaavina,
ennustavina aamuun asti.
* * * * *
16/7. Ankara rumputuli jymisee oikealla koko aamun. Keskipäivällä
huhuillaan, että venäläiset ovat Katrinehofin luona murtautuneet
saksalaisten asemiin 5 kilometrin leveydeltä. Mitausta reservijoukot
kiiruhtavat uhatulle alueelle. Miehet kulkevat hikisinä, uupuneina
kumarassa raskaiden selkälaukkujen painon alla. Yö uhkaa tulla
erikoiseksi.
Illan hämärtyessä taistelu alkaa oikealla uudelleen. Sen rätinä ja
jyminä huumaa, kiihdyttää syrjäisenkin hermoja. Koko pataljoonamme
on hälyytysvalmis. Aamupuolella puhelinmiehet tietävät kertoa, että
venäläiset on yön kuluessa jälleen heitetty eilen valtaamistaan
asemista.
Suuri venäläinen yleishyökkäys on alkanut Ekkau-Kekkaun tien
varsilla. Kenraali Kuropatkin heittää säälimättä venäläisiä massoja
tuleen. Sotatiedonannot kertovat vihollisen yrittävän toistakymmentä
hyökkäysaaltoa peräkkäin. Toistaiseksi rintamanmurto ei ole onnistunut.
Yöllä eräs suomalainen ryhmänjohtaja eksyi patrulliretkellä suolla
omista miehistään löytämättä hämärässä takaisin. Useita kertoja
hän ui Missen yli, ryömi lähelle venäläisten asemia niitä omikseen
luullen, palasi taas ja vihdoin aamun valjetessa aivan uupuneena,
puolialastomana pääsi takaisin kolmannen komppanian alueelle.
* * * * *
17/7. Yö tuli niin valtavaksi, ettemme ennen sellaista ole eläneet.
Jo iltayöstä alkoi ankara tykkituli Katrinehofin luona. Jyminä kesti
taukoamatta tuntikausia, sen keskeltä saattoi selvästi erottaa
taisteluun yhtyvien järeitten laivastotykkien jylähdykset. Koko
vastapäinen metsä välähteli tulesta. Konekiväärien ääni kuului ilkeänä,
terävänä milloin läheltä, milloin kaukaa. Ilmassa surisivat lentokoneet
ja viisi kuusi kirkasta valonheittäjää valaisi saavuttamattomasta
etäisyydestä ilmapiirin yllämme ja usein varustuksemmekin
päivänkirkkaiksi. Olemme noin 15 kilometrin päässä taistelukentästä
tuon valtavan näytelmän äänettöminä katsojina. Se on nyt miltei
taukoamatta kestänyt noin 36 tuntia.
Saksalaisille saapuu yhä uusia apujoukkoja. Komppania komppanian
perästä marssii Galling'in ohi. Kypärät välkkyvät, edessä astuvat nuo
roomalaiskasvoiset hauptmannit ylpeinä ja jäykkinä, voitonvarmoina.
Ankarat ukkoskuurot kulkevat yli asemamme. Ilma tuntuu hehkuvan
kuumuutta. Yhä jylisevät tykit. Vasta puolenpäivän aikaan pitkä
taistelu taukoaa.
Tuo taistelun syrjästä kuunteleminen ja katseleminen on sekin hermoja
kiihottavaa. Alituinen jyske, lentokoneitten surina, valonvälähdykset
kaikkialla ja kuitenkin epätietoisuus taistelun kulusta pitää
ainaisessa jännityksessä. Vihdoin saapuu saksalainen virallinen
tiedonanto. Saksan päämaja ei yleensä ilmoita mitään taisteluista,
ennenkuin ne ovat loppuun suoritetut. Nuo päämajan tiedonannot suurista
vaihtelurikkaista tapahtumista ovat ihmeteltävän viileät ja asialliset,
eikä niissä ole mitään liiotteluja, ei mitään voitonhuumaa, kuten
ympärysvaltojen virallisissa ilmoituksissa, milloin he pienenkin voiton
ovat saavuttaneet, ja kuitenkin ne kätkevät lyhyisiin lauseisiinsa
mahtavia sotaisia näytelmiä, loistavia saavutuksia. Kahden viime
taistelupäivän tiedonanto kertoo:
3:s ja 12:s siperialainen tarkka-ampujadivisiona on tehnyt hyökkäyksen
asemiamme vastaan Ekkau-Kekkaun valtatien molemmin puolin. Venäläisten
onnistui muutamissa kohdin tunkeutua asemiimme, mistä heidät kuitenkin
seuraavina päivinä karkoitettiin. Sanomalehtikirjeenvaihtajain
eloisista kuvauksista saa käsityksen taistelun kuumuudesta. Niissä
kerrotaan venäläisten kaartinjoukkojen kärsineen verisiä tappioita ja
venäläisten ampuneen konekivääreillä omaa peräytyvää jalkaväkeään.
* * * * *
19/7. Iltapäivällä puhkeaa komea ukonilma. Mutta siitä huolimatta
alkaa kesken rankkasateen kello 6 illalla oikealla jälleen rumputuli,
ankarampi kuin kaikki edelliset. Venäläisillä on ilmassa useita
tähystyspalloja ja lentäjätoiminta molemmin puolin on entistään
vilkkaampi. Suomalaisen pataljoonan tykistö on saanut erikoiset
kiitokset kunnostautumisestaan Katrinehofin luona, mihin se taistelun
aikana komennettiin.
* * * * *
24/7. Sunnuntai. Koko viikon kestänyt venäläinen yleishyökkäys
Katrinehofin luona on vihdoinkin tauonnut. Rintaman murtoyritys on
lopullisesti rauennut. Kenraali Kuropatkin on kärsinyt jälleen raskaan
tappion monien entisten lisäksi.
On ihmeteltävää nähdä Saksan sanomalehdistön sävyä tämän ankaran sodan
aikana. Niissä ei koskaan puhuta kostosta eikä vihasta vastustajia
kohtaan. Ympärysvaltain sanomalehdistö taas puhkuu vihaa ja
kostonhimoa, murtuvia toiveitaan Saksan täydellisestä masentumisesta.
Italian lehdissä näkyy pääkirjoituksia, joissa otsakkeena on: "Wieniin
vendettaa toimeenpanemaan" j.n.e.
Samaan aikaan saksalainen sanomalehdistö kertoo valloitetulla
alueella suoritetusta kulttuurityöstä. Tuo erilainen sävy eri maitten
sanomalehdissä on koko ajan pistänyt niiden silmään, jotka ovat olleet
tilaisuudessa seuraamaan kumpiakin.
* * * * *
27/7. Kuulin saksalaisen sotavanhuksen hyräilevän erästä sodan alussa
tehtyä laulua:
"Dieser Feldzug
ist wie ein Schnellzug!"
Nyt olivat sanat muutetut:
"Dieser Feldzug
ist gar kein Schnellzug!"
Pieni muutos, mutta paljon puhuva!
Iltapäivällä saapui ylpeitä uutisia. Kerrotaan pataljoonamme
pionierikomppanian hyökänneen saksalaisten joukkojen rinnalla Smardenin
luona ja tehneen tehtävänsä niin, että saksalaiset parhaat joukotkin
olivat ihmetelleet.
Pionierikomppaniamme olikin tähän saakka asunut rintaman takana, josta
sen joukkueita oli lähetetty varustustyöhön milloin minkin komppanian
alueelle. Eräänä päivänä komppania lähti, miesten tietämättä mihin
heitä kuljetettiin. Toivorikkaimmat jo luulivat Suomeen päästävän.
Kului siten viikkokausi. Pioniereistämme ei kuulunut mitään.
Nyt he ovat palanneet. Komppania oli viety Smarden-nimisen hovin
seuduille, missä venäläiset olivat muutaman sadan metrin päähän
saksalaisten asemista rakentaneet etuvarustuksen, josta saksalaisille
oli paljon haittaa. Kun lisäksi vihollisen toiminta täällä vilkastui
huomattavasti, kokosivat saksalaiset muutamia hyökkäysjoukkoja
maanpuolustajien avuksi ja näiden tehtäväksi oli määrätty vallata
mainittu vihollisen etuvarustus, hävittää ja täyttää se. Suomalaisen
pionierikomppanian miehet jaettiin hyökkäystä varten sinne tänne I:n
saksalaisen jääkäripataljoonan sekaan.
Suomalaiset nähtyään kuuluvat nuo ylpeät saksalaiset jääkärit, jotka
jo olivat olleet mukana kymmenissä eri hyökkäyksissä pahotelleen, että
heidän keskuuteensa liitettiin mokomia ensikertalaisia ja lisäksi
puoliryssiä, joihin ei luultu voitavan luottaa ensinkään. Suomalaisille
he taas olivat kerskailleet entisistä hyökkäyksistään ja katselleet
miehiämme alta kulmain.
Tämä saksalaisten jääkärien halveksuva käyttäytyminen oli suututtanut
meikäläisiä.
Tuli hyökkäys. Tykistöt pauhasivat kummallakin puolella, mutta
suomalaiset pysyivät koko matkan hyökkääjien etupäässä, jopa edellä
saksalaisia jääkärejäkin. He ryntäsivät ensimäisinä vihollisen
varustuksiin, jonka puolustajat joka surmattiin tai pakenivat ja
saksalaiseen esikuntaan lähetetyissä puhelinsanomissa kerrotaan yhä
uudelleen mainitun suomalaisten etenemisestä.
Pionierit ja jääkärit hävittivät etuvarustuksen, minkä jälkeen he
määräyksen saatuaan palasivat takaisin.
Taistelun jälkeen oli saksalaisten käytös kokonaan muuttunut. Nyt nuo
vanhat veteraanit onnittelivat meikäläisiä ja lausuivat ihailevansa
kansaa, jonka pojat osaavat siten taistella. Sen jälkeen oli
Jääkäripataljoona n:o 1 parhaita ystäviämme. Missä ikinä he tapasivat
suomalaisia alkoivat he puhua Smardenista ja olivat kuin vanhat tutut.
Ne olivat hienopiirteisiä, teräviä miehiä ja uljaita sotureita.
Saksalainen prikaadinpäällikkö hyvästijättöpuheessaan valitti, että
hänen täytyi laskea pois suomalainen pionierikomppania. Hän sanoi tästä
taistelusta näkevänsä, että suomalaiset kykenevät viemään vapauden
asiansa onnelliseen loppuun. "Es giebt nur ein Urteil über euch, und
das ist das allerbeste!" (Teistä voi antaa vain yhden arvostelun,
kaikkein parhaan) kerrotaan hänen lopettaneen puheensa.
Tämän jälkeen katseli koko pataljoonamme pioniereja erikoisen
kunnioittavasti. Nämä taas esiintyivät vaatimattomasti, ja ihmettelivät
sitä ylistystä ja kunniaa, mikä heidän osakseen kylläkin ansiosta oli
tullut.
* * * * *
Elokuun 17 päivänä odotettiin koko Saksassa rauhaa. Taikauskoiset ja
epäuskoiset sotilaat, niin katolilaiset kuin protestantitkin, puhuivat
toivoen ja odotellen tästä päivästä. Jokin kuuluisa itävaltalainen
professori oli ennustanut, että rauhan toiveet silloin toteutuvat.
Muuan suomalainen jääkäri kertoi sittemmin palatessaan Mitausta, että
kello 9 illalla alkoivat kaupungin kirkon kellot kumahdella tyynenä
iltana.
"Friedensglocken, Friedensglocken!" huusivat sotilaat käsiään
taputellen.
Rauha vain ei saapunut. Seuraavana päivänä kuului jälleen tykkien
jyminä rintamalta Mitauhun saakka, ja sotilaat saivat varustautua
kestämään uusia ponnistuksia. Hurja sotainen soitto kumisi jälleen
rauhankellojen asemasta!
Elokuun 23 p:nä saapuu arvaamatta yllättävä tieto. Ensi yönä
lähtee jääkäripataljoona rintamalta uuteen paikkaan ja eräs
maanpuolustuspataljoona ottaa asemat haltuunsa.
Aamuyöstä lähtö tapahtuu. Minne? Mihin uusiin kohtaloihin?
Sama kysymys oli jälleen kaikkien huulilla. Lähemmäksikö kotimaata? Ja
mitä merkitsee se, että tunnussanaksi on määrätty Helsinki?
Ankara marssi, liejuiset tiet. Laukku painaa selässä, pusertaa
hartioita, kivääriä täytyy muuttaa kädestä käteen. Kumarassa astuvat
miehet raskaasti tuntemattomia kohtaloita kohti. Saavutaan pieneen
siroon Malthum-nimiseen kylään, mihin majoitutaan autioihin taloihin.
Puutarhoissa ovat puut omenia täynnä. Aamun tullen hedelmät ovat kuin
taikaiskulla kadonneet, mutta jääkärit kuiskailevat toisilleen, missä
puussa omenat olivat parhaan makuiset.
Aamulla jatkuu matka eräälle kurjalle asemalle, missä pitkä juna on
valmiina joukkoja vastaan ottamaan.
Junamatka on mielenkiintoinen. Viehättävät männiköt lipuvat katseiden
ohi. Siellä täällä vilahtaa kylä viljelysmaineen, jopa joskus uhkea
metsästyslinna torneineen ja parvekkeineen. Aikaapa jo ilmestyä
korkeahkoja mäkiäkin, ja vihdoin juna puhkuen vyöryy Tukkum'in asemalle.
Kaupunki kohoaa mäellä puistoineen amfiteaatterin tapaan näyttäen
tulijalle aluksi vain parhaat puolensa. Itse kaupunkiin tullessaan
kulkija aivan ällistyy. Kadut ovat kapeat, väärät, likaiset, mökit
kurjia hökkeleitä ylt'yleensä. Alkuasukkaita ei näy monta. Sotilaat
vallitsevat kaikkialla.
Pioneriemme maine on täällä kukassaan, ja suomalaiset otetaan erittäin
ystävällisesti vastaan kaikkialla.
Aamun tullen marssi jatkuu. Tie kiemurtelee rehevien laaksojen
halki. Maisemat ovat vaihtelevat, laaksot viljellyt. Herraskartanot
puutarhoineen, komeat baltilaishovit muistuttavat etelä-Suomen
viljaseutuja. Eräälle korkealle mäelle noustessa avautuu eteen valtava
näky. Vihreä, rannaton aava, vapaana lainehtiva meri äärettömine
ulapoineen.
Ihmettely, ihaileva hämmästys valtaa marssivan joukon. Ehkä olivat
tunteemme samantapaiset kuin muinaisten helleenien nähdessään
Vähän-Aasian kolkoilta kalliorannoilta sinisen ulapan, joka huuhteli
heidän ihanan kotimaansa rantoja. Tämä edessä oleva ulappa huuhtelee
Suomen rantoja kaukaisimmilla laineillaan. Olemme saapuneet
Kuurinlahden rannalle viehättävään Kneis-nimiseen kalastajakylään.
Mahtavat dyynit muodostavat luonnon luomia rantavalleja. Niiden
suojassa, turvassa tuulta ja myrskyä vastaan lepää herttainen kylä
puutarhoineen ja siroine rakennuksineen. Kneis kuuluu olleen venäläisen
ylhäisön kesänviettopaikka.
Uteliaina silmäilevät jääkärit ulapalle arvaillen matkan pituutta
kotimaahan. "Ollappa vene ja purjeet. Tuulen voimalla kiitää
hurauttaisin yli vellovan veden oman maan rannoille"! arvelee moni
nuorukainen silmät säihkyen.
Täällä selviää pataljoonalle syy muuttoon. Viime päivinä on
saksalaisten puolelle saapunut useita venäläisiä karkureita, jotka
kaikki ovat yhtäpitävästi kertoneet, että Venäjän sotilasjohto
valmistaa suurenmoista yleishyökkäystä pohjoisella rintamalla. Yhdessä
maasotajoukkojen kanssa toimii Venäjän laivasto, ja maihinnousuja
tullaan tekemään saksalaisten selän taakse Kuurinlahdelta käsin. Onpa
ilmoitettu tarkalleen? että rumputulen pitäisi alkaa 27 p:nä elokuuta
kello 7 aamulla.
Suomalainen jääkäripataljoona monien muiden lisäksi on tuotu tuota
odotettua hyökkäystä vastaanottamaan. Sanottuna aamuna kello 4
seuduilla pataljoona marssii rannalle, kukin komppania asettuu asemiin
ja alkaa kaivaa suojakuoppia pommituksen varalta.
Tähystellään ulapalle. Siellä on autiota, ei venettä näkyvissä. Vain
valkeat hyrskyt vyöryvät pohjatuulen lennättäminä rantoja kohti.
Samoin 6 kilometrin päässä olevalla rintamalla on kaikki rauhallista.
Odotetaan. Kello lähenee seitsemää. Hiljaisuus yhä jatkuu, jatkuu yli
7:11 tunnin, jopa kaksikin.
Uteliaat päät pistävät ylös kuopista.
— Eikö tästä mitään syntynytkään? kysellään.
Turha hälyytys. Venäläiset ovat puijanneet meitä.
Miehet alkavat katsella toisin katsein ympärilleen. Kuurinlahti päilyy
edessä syyskesäisessä ihanuudessaan. Sen rantadyynein yllä humajavat
korkeat hongat meren tuulessa. Kunnaat ovat punaisenaan puolukoita.
Nyt ne vasta havaitaan ja koko joukkue lähtee vähitellen odotuksen
jännityksen lauettua kuopistaan marjoja poimimaan. Erään männyn
juurelta kuuluu jo tyytyväinen hyräily:
— Ja marjaisia kankaitaan
en unhoittaa voi milloinkaan!
Kello 10 marssii komppania takaisin Kneisin kylään. Seuraavina päivinä
koko komppania työskentelee talojen laittamisessa majoituskuntoisiksi.
Kneis'in sievät tuvat rakennetaan täyteen sänkyjä, puutarhoihin
ilmestyy sieviä valkoisia pöytiä ja penkkejä ja jääkäriparvi istuu
siellä omenapuiden siimeksessä milloin kahviaamiaisellaan, milloin
omenia nakerrellen, laverrellen ja leveillen tappelukertomuksillaan.
Sanomalehdetkin saapuvat jälleen vakavine uutisineen. Romania on
julistanut sodan Itävalta-Unkarille. Kauan harkittuaan, missä
voitonmahdollisuudet olisivat suurimmat ja saalis helpoin anastaa, sen
valtiomiehet pitivät sotatilannetta Saksalle niin epäsuotuisana, että
heidän arvelujensa mukaan saattoi ilman vaaraa liittyä sen vihollisiin
ja päästä viime tingassa osalliseksi voittajan suuresta saaliista.
Kunniallisuutta Romanian uudessa askeleessa oli sangen vaikea nähdä
nimeksikään, mainetta se ei maalle voisi koskaan tuottaa, mutta ehkä
saalista — kauppiaskansa!
Mutta niinkuin kivet putoavat raskaat iskut sille rakennukselle maamme
vapaudesta ja onnellisesta tulevaisuudesta, mistä keväällä niin paljon
olimme haaveilleet, ja ne näyttävät murskaavan sen. Kotimaasta ei saavu
tiedon hiventä, ei toivon pilkahdusta. Ruotsin ja Saksan sanomalehdet
joskus surullisin värein kuvailevat Suomen oloja ja asemaa. Dresdener
Zeitung kirjoittaa otsakkeella "Finnlands Schicksalstunde" ja Berliner
Tageblatt taas sisältää kirjoituksen "Finnlands Leidensweg". Ruotsin
lehdet ovat täynnä hälyyttäviä huhuja suomalaisten pakottamisesta
ottamaan osaa sotakulunkien maksamiseen ja maamme nuorukaisten
kutsumisesta asevelvollisuutta suorittamaan Venäjän riveissä.
Viikon päivät kuluvat levätessä ja äkseeratessa. Ryssät joskus
pommittavat kylää saamatta ihmeitä aikaan. Dyyneillä on suloista
loikoilla päivänpaisteessa, metsät ovat täynnä marjoja ja puutarhoissa
omenat kypsiä.
Kerran kerskaa jo jääkäri: "Niin me kuljemme kuin Egyptin heinäsirkat
syöden kaikki puhtaaksi."
Kneis'in kylässä järjestää jääkäri Heikinheimo suomalaista kirjastoa
pataljoonalle. Samoin toivoo hän saavansa tänne suomalaisia
sanomalehtiä. Ne harvat suomalaiset kirjat, mitä mahdollisesti on
mukaan saatu, ovat kuluneet kädestä käteen vaeltaessaan ja ahmimalla
luetut jo moneen kertaan. Olen nähnyt, miten nuotion ääressä iltasin
jääkäri on lukenut rasvaisia Suomettaren tai Helsingin Sanomain palasia
jännittyneelle kuulijakunnalle, joka on ollut onnellinen saadessaan
kuulla kotimaastaan mitä vähäpätöisimpiä tietoja.
29 p:nä saapuvat saksalaiset sanomalehdet kertovat, että keisari on
antanut eron yleisesikunnan päällikölle kenraali von Falkenhaynille,
määräten hänet toiseen toimeen, ja nimittänyt hänen sijalleen
kenraalikenttämarsalkka von Hindenburgin. Tämä muutos tuntuu
viittaavan siihen, että sodan painopiste alkaa siirtyä itärintamalle,
sillä kuten tunnettu, on Hindenburg halunnut saada siellä sodan
ensiksi ratkaistuksi. Tulevia tapahtumia odotetaan taas kasvavalla
jännityksellä. Lokal-Anzeiger kirjoittaa:
"Vanhan keisarin suuruus esiintyi erikoisesti siinä, että hän kutsui
rinnalleen parhaat miehet, mitkä maa oli hänelle lahjoittanut ja
antoi heidän nerolleen toimintavapauden liittäen samalla harkitsevan
älynsä heidän kanssaan alituiseen yhteistoimintaan. Jos keisari tässä
silminnähtävästi maalle mitä merkityksellisimmässä päätöksessään
olisi tarvinnut neuvoa, ei kukaan olosuhteista selvillä oleva henkilö
olisi voinut kehottaa häntä muuhun päätökseen kuin tähän, minkä hän
omasta alotteestaan on tehnyt. Tässäkin ilmenee vanhan keisarin
terävänäköisyys ja suuri velvollisuuden tunto kansaansa kohtaan, joka
taas on valmis raskaassa taistelussa kantamaan kaikki siltä vaadittavat
uhrit."
* * * * *
3/9. Päivä yleensä rauhallinen. Taivaalla taistelee saksalainen ja
venäläinen lentokone toisiaan takaa-ajaen ja väistellen kuin kaksi
valtavaa haukkaa. Väliin sukeltautuvat ne pilviin, taas syöksähtävät
väljälle kimaltaen sinistä taivasta vasten. Molempien konekiväärien
rätinä kuuluu maahan. Saksalaisen tykistön alkaessa vainota peräytyvää
venäläistä konetta ampuvat venäläiset kymmenkunnan granaattia
kyläämme. Ne tupsahtavat hietavalleihin vahinkoa aikaansaamatta. Erään
sievän pikku huvilan katon ja päädyn granaatti murskaa kumahtavalla
räjähdyksellä ja päreiden sirpaleet miltei pimittävät auringon.
Illan hämärtäessä häämöittää läntisellä taivaalla kummallinen ryhmä
mustia pilkkuja tarkassa järjestyksessä, kuin joku ihmeellinen
lintuparvi vaeltelisi muuttoretkillään. Ne lähenevät ja uteliaat
katselijat havaitsevat niiden olevan saksalaisia lentokoneita, jotka
tarkassa taistelujärjestyksessä matkaavat hävitysretkelle luultavasti
kohti Dünamünden linnoituksia ja satamaa. Kumeita laukauksia kuuluu
kaukaa mereltä. Yrittäneekö Saksan laivasto murtautua Riian lahteen?
Yöllä taivas punertaa ja hehkuu kaukaisista tulipaloista.
* * * * *
8/9. Komppanian kokoonnuttua paraati valmiina ilmoitetaan, että
Missen alueella olevan prikaatin komentaja on lausunut parhaimman
tunnustuksensa pataljoonan sekä taistelutoiminnasta että suoritetusta
varustustyöstä Missen asemissa. Samalla antaa komppanian päällikkö
pikku saniteettisotilaallemme rautaristin, minkä tämä täydelleen oli
ansainnutkin osoittamallaan rohkeudella sekä tehtäviensä tunnollisella
täyttämisellä.
Yhä uusia huhuja saapuu suurista yleishyökkäysvalmistuksista
itärintaman pohjoisosilla. On yleinen luulo, että Hindenburgin
suunnitelmat Venäjän armeijan murskaamiseksi nyt pannaan täytäntöön.
Meikäläiset yhä toivovat Ruotsin yhtyvän taisteluun, mikä seikka
ratkaisisi nopealla iskulla Suomenkin kohtalon. Ruotsin aktivistien
mielialaa ympärysvaltani käytöksen johdosta heidän isänmaataan kohtaan
kuvailee joukoillemme saapuva "Svensk lösen" niminen sanomalehti
seuraavasti:
"Idel ständigt nya förödmjukelser! I hela den försumpning vartill den
inslagna passivitetens politik uppenbarligen leder oss, se vi ett
bevis för vad som försummades 1915 om sommaren. Då hade Sverige sin
besökelses stund. När Tyskland nödgades släppa Ryssland efter halfgjort
arbete, var aktivismen ej längre aktuell som praktisk politik. Men
vi skola icke i dessa allvarsdagar, då jordbävningsrisken ökas även
för det svenska urberget, lägga sten på bördan. Ännu är dock timmen
icke helt förskjuten. Hindenburg är löftet i skyn. I det tecknet kan
Tyskland gå löst mot Petersburg. Med oss eller utan oss — det är
Sveriges ödesfråga!"
Myöhemmät tapahtumat ovat osoittaneet, että tämän aktivistilehden
poliittiset ennustukset toteutuivat. Saksan mahtavaa armeijaa ja
nerokasta sotilasjohtoa on Ruotsin kiittäminen sekä alueittensa
koskemattomuudesta että pelastumisestaan joutumasta ympärysvaltani
täydelliseksi vasalliksi.
* * * * *
10/9. Rantavarustukset ja okalanka-aidat laajenevat. Kuutamossa
komppaniat öisin rakentelevat varustuksia ja esteitä rantahietikolle.
Tukit uitetaan joskus suurina lauttoina rantavesiä pitkin rintamaa
lähemmäs. Varustuksilta kuuluu junttaamisen jyly ja lautta lautan
jälkeen lipuu Kneis-kylän ohitse Kuurinlahden pimeillä aalloilla.
* * * * *
13/9. Yhtäkkiä saapuu määräys pataljoonan etulinjaan lähdöstä. Tieto
tuli yllätyksenä ja herätti jonkun verran pettymystä miehistössä.
Se oli elänyt suurten tapahtumien toiveissa ja odottanut nyt
vihdoinkin hetken tulleen, jolloin Suomen kohtalo ratkaistaisiin.
Pienen rintamaosan puolustaminen tuntui sellaisten päämäärien
sivulla mitättömältä, sekä voimien että veren tuhlaamiselta, sillä
suomalaisessa jääkäripataljoonassa oli yhä se mielipide vallalla, että
Suomen täytyi itse taistellen saada vapautensa, minkä otto lahjana,
vieraan kansan ponnistusten hedelmänä olisi suorastaan onnettomuus
isänmaallemme.
* * * * *
14/9. Kello 5 seuraavana aamuna komppania kokoontuu lähtövalmiina.
Kneis'istä etulinjaan on matkaa noin 7 kilometriä. Kaunis rantatie
kulkee synkän mäntymetsän läpi dyynien takana. Tuon tuostakin vilahtaa
hietakumpujen lomasta aava merenselkä ja siellä kaukana aamuruskon
puna. Granaatin kuoppia alkaa taas näkyä, puissa siellä täällä on
silpoutuneita oksia. Eräässä tienristeyksessä törröttää pystyssä
särkyneen lentokoneen puolikas ja siinä kirjoitus: "Hier ruht ein
tapferer russischer Flieger." Saksalaiset antavat arvon urhoollisille
vastustajilleenkin.
Taisteluhautoihin tultua hämmästyttää meitä huomio, että edeltäjämme
olivat jääkäreitä. Jääkäripataljoona I lähtee Kneis'in kylään ja
meikäläiset asettuvat ja alkavat kotiutua asemiin.
Saattaa heti huomata, että vastassamme on eri joukkoja kuin Missen
rannalla. Kiväärituli on yöt, päivät vilkas, vihaa räiskyvä. Ei ole
pistämistä päätään ylös haudasta, muuten korvan juuressa kohta ilkeästi
räiskähtää, luodin sähähtäessä santamaahan. Vihollisen taisteluhaudat
ja okalanka-aidat näkyvät 350 metrin päässä. Kuten myöhemmin selveni,
on vastassamme Venäjän parasta väkeä, itäsiperialaisia. Uusi paikka ja
uudet tavat.
* * * * *
15/9. Koko yön ja päivän kiivas kiväärituli. Kun joukkue päivällä
yrittää parantaa yhdistyshautoja, alkaa venäläinen tykistö tarkan
shrapnelli- ja granaattitulen, mikä heti karkoittaa työntekijät.
Ensimmäiset haavoittuneet kuletetaan sitomispaikalle. Kolmannesta
komppaniasta kaatui vahtipaikalleen eräs turkulainen ylioppilas.
Yöllä patrullin yrittäessä lähestyä venäläisten asemia, alkaa
vihollinen vimmatun kivääritulen. Venäläisten luodit satavat rätisten
kuin rakeet asemillemme.
* * * * *
16/9. Kenttähautaus. Ryhmä kaatuneen tovereita saattaa vainajan
viimeiseen lepoon. Loivan hietakummun rinteessä rantahonkien alla
on suomalaisten hautuumaa. Jääkäri astuu esille, paljastaa päänsä,
pitää lyhyen puheen sotilaalle, joka on täyttänyt velvollisuutensa
ja kaatunut isänmaansa puolesta. Hän ottaa multaa ja heittää arkulle
lausuen sanat: "maasta olet tullut" j.n.e. Lopuksi paljastuvat päät
rukoukseen. Hauta luodaan umpeen ja kummulle pystytetään valkea risti,
mihin on piirretty vainajan nimi ja muistolause. Työnsä tehtyään tuo
pieni saattue jälleen palaa raskaaseen työhönsä etulinjaan.
* * * * *
20/9. Yötyö on vaikeata. Milloin kalke alkaa varustustemme edessä,
rätisevät venäläisten konekiväärit heti tuttua lauluaan: ta-ta-ta,
ta, ta, ta, ta, ta! Patrullitaistelut ovat yhä tihenneet. Pionierien
tehdessä työtä I komppanian alueella, alkoi ankara patrullikahakka,
jossa meikäläisiä kaatui 2, venäläisiä 3.
Suomalainen jääkäripataljoona taistelee laajan itärintaman
äärimmäisellä pohjoissiivellä. Meidän vahtimme ovat viimeiset vartiot
Kuurinlahden rannalla.
Hämärässä metsässä pistävät siellä yli haudan rintamavarustuksen
vahtien päät. Vakavina miehet tähystelevät pimeyteen. Miten monet
haikeat katseet näinä pitkinä öinä tähtäävätkään lahden kuunvalossa
välkkyville aalloille, miten moni huokaus pusertuukaan rinnasta
tavoitellen kaukaisen kotimaan näkymättömiä rantamajakoita!
* * * * *
28/9. Venäläiset ovat koko viikon olleet pahalla tuulella. Tänään
aamulla ampui vihollistykistö yli 180 granaattia ja shrapnellia.
Suomalaisilla on ihmeellinen onni. Joskus syöksähtävät granaatit
läpi asumusten seinäin ja räjähtävät tuvassa, mutta kuin sallimuksen
johtamina ovat miehet työssä ulkona. Tämä ihmeellinen seikka on tullut
jo aivan sananparreksi, niin että saksalainen pappi saarnassaan lausui
siinä selvästi näkevänsä Jumalan suojelevan käden, joka edistää Suomen
vapauden pyhää asiaa.
Länsirintamalta tulevat tiedot kertovat ankarista taisteluista aina
Pohjanmerestä Jura'n asti.
Yleistä asemaa ja siellä vallitsevaa luottamusta tulevaisuuteen
kuvaavat keisarin eräässä keskustelussa amerikalaiselle Puolan
avustuskomitean puheenjohtajalle lausumat sanat: "Ein Volk, wie das
meinige, ist nicht dazu, bestimmt vernichtet zu werden. Es muss siegen!"
Ja todellakin. Romania näyttää laskelmissaan surkeasti
pettyneen. Kenraali Mackensenin joukot etenevät Dobrutshassa,
itävaltalais-unkarilaiset saksalaisten avustamina Siebenbürgenissä.
Koko Romanian I armeija on lyöty hajalle ja suureksi osaksi vangittu.
Harvoin historiassa näyttää katala teko nopeammin saaneen palkkansa.
Nuo vanhat sanomalehtiuutiset eivät luonnollisestikaan kiinnitä
lukijan mieltä. Ne ovat vain osoitteena siitä, miten maanpakolaiset
sotilaat kuumeisesti yrittävät saada selkoa asemasta ja kaikesta, mikä
hitusenkin voi vaikuttaa kotimaamme kohtaloihin — yrittävät etsiä
lohdutusta tässä ikuisessa pimeydessä.
29/9. Tykkituli jymisee päivät pääksytysten voimakkaasti. Saksalaiset
21 cm mörssärit koettelevat koko iltapäivän harvakseen venäläisten
asemia.
Yö on hermostuttava siksi, ettei kuulu laukaustakaan. "Mitä ihmettä
ryssät mietiskelevät?" arvellaan. Niiltä sopii odottaa mitä
konnankoukkuja tahansa. Kuulovahdit seisovat kuopissaan katse tarkkana,
"silmä korvana", kuten he toisiaan kehottavat. Venäläisten asemilta
kuuluu kirveen kalsketta. Siellä on työ käynnissä. Luultavasti haluavat
rauhassa parannella rikkiammuttuja varustuksiaan.
Yhtäkkiä jyrähtää keskellä pimeää yötä koko saksalainen patteri.
Granaatit kiitävät vihloen ja ulvoen halki ilman. Mahtava
räjähdys tärisyttää meidänkin asemiamme ja hetken kuuluu kaameita
valitushuutoja. Patterille oli ilmoitettu paikka, missä vihollinen
öisin työskentelee ja päivällä tarkan tähtäimen otettuaan, se nyt
lähetti tuhoa tuottavat granaattinsa keskelle öisiä ahertajia. Sota on
säälimätöntä.
* * * * *
10/10. Yöllä patrullit aiheuttivat vilkkaan ampumisen. Oikealla
siivellä alkaa vimmattu kiväärituli. Kohta kumahtavat vihollisen
tykit alottaen oikean sulkutulen. Punaiset raketit räiskyvät ilmassa.
Puhelimet soivat.
— Was ist los, was ist los da?
— Keine Ahnung hier!
Joku soittaa hermostuneesti tykistöön. Sieltä kuuluu varmoja komentoja.
Parin minuutin kuluttua alkaa saksalainen tykistö jylistä.
Puolen tunnin kuluttua on taas kaikki hiljaista.
* * * * *
11/10. Kenttäjumalanpalvelus. Vapaaehtoiset marssivat juhlapuvussa,
kypärä päässä, vyötettynä, noin kilometrin päässä rintamalta dyynien
välissä olevalle aukeamalle. Meren rannalle on pieni pöytä rakennettu.
Sitä kattaa yksinkertainen telttakangas. Pöydälle on pystytetty jykevä,
koivusta tehty risti. Taustana tälle luonnon kappelille on aukea,
sininen ulappa, seininä Kuurinmaan korkea rantahongisto.
Pappi on suuri, leveäharteinen mies — oikeaa Bismarck-tyyliä.