Eteemme avautuvat laajat näköalat täynnä työtä ja toimintaa
rintamalinjan takana. Ei olekaan helppo työ varustaa armeija kaikilla
välttämättömillä tarpeilla, aseilla, ruualla y.m. Mitaun lähistöllä
liikkuva saa havainnollisen käsityksen siitä, miten paljon työtä
vaaditaan, jotta voitaisiin pitää armeija taistelukuntoisena. Erikoisia
ponnistuksia on vaatinut Kuurinmaan soisten maa-alueitten liiketeiden
kunnossapito. Kuurinmaan kylä- ja maantiet ovat sateilla pohjattomat,
pettävät. Ne on täytynyt kattaa rautalangalla toisiinsa kytketyillä
rungoilla kilometrejä pitkälti. Näiden päälle on jälleen luotu maata ja
siten saatu tie edes hevoskuormia kannattavaksi. Teiden molemmin puolin
on kaivettu valtaojia, toisaalla tienvieriä pönkitetty ja paranneltu.
Paljon työtä on vaatinut siltojen rakentaminen aina pienistä
ylikäytävistä valtaviin rautatiesiltoihin saakka. Parhaat tiet ovat
muutamat maan halki kulkevat valtatiet, esim. kivillälaskettu Mitaun —
Riian tie. Teiden rinnalla risteilevät monet sodan aikana rakennetut
pikkuradat. Ne johtavat rautatieasemilta usein peninkulmien päässä
oleville rintamalinjoille ja suuresti helpottavat kaikkien tarpeitten
kuljetusta armeijalle.
Rintaman takana vallitsee jättiläisliikenne. Siellä työskentelevät
kokonaiset armeijat sotilaita harmaissa työpuvuissaan.
Siellä on sementtitehtaita, tiiliruukkeja uunintekoa varten,
sahalaitoksia, missä välttämätön rakennusaines valmistetaan.
Lähinnä rintamaa on saniteettiasemia ja kenttäsairaaloita, missä
haavoittuneille annetaan ensi apu. Kylpylät ja täidentapposaunat ovat
erittäin tärkeitä ja välttämättömiä laitoksia sotaväen terveydenhoidon
edistäjinä ja taistelussa likaisuutta ja kaikenlaatuisia siitä johtuvia
pikkuvihollisia vastaan.
Suuret kenttäleipomot varustavat armeijakunnat leivällä ja
kenttämyymälöistä sotilaat saavat ostaa välttämättömiä pikku
tarvekalujaan.
Vihreitten niittyjen ja peltojen välillä kaikki talot ovat käytetyt
sotatarpeitten säilytykseen, mainittujen laitosten ja sotilasvirastojen
palvelukseen tai sotilasten majoitukseen.
Valtateillä vallitsee mahtava liike. Autokuormastot ja kaikenlaatuiset
ajopelit vyöryvät siellä edestakaisin silmänkantomatkan pituisina
jonoina. Joukko-osastot marssivat töihinsä tai rintamaosilleen. Teiden
päätepaikoissa on ladottuna kokonaisia tavaravuoria säilykelaatikoita,
okalankarullia, rautalankaa, maataloustarpeita, pahvia, puutavaraa,
rautatiekiskoja, säkkejä tonnittain, minkä kaiken arvo on ääretön.
Kuitenkin kaikki on mitä parhaassa järjestyksessä ja tarveaineitten
jaossa noudatetaan mitä suurinta säästäväisyyttä.
Tulemme sitten kaupunkiin, etappikeskukseen. Jokaisen talon seinää
koristaa suuri kilpi siinä olevan viraston nimeä ilmoittaen. Siellä on
upseerikasinot ja sotilaskodit, ylijohdon, paikalliskomendantuurin,
sotaoikeuden, intendentuurin ja muonituslaitoksen monet virastot ja
varastot, sotasairaalat kutakin erikoisalaa varten (silmiä, korvia,
hampaita, eri tauteja, haavoittuneita j.n.e.), toipumiskodit y.m.
Vihdoin laajat vankileirit sijaitsevat kaupungin laidassa. Vangitkin
ovat ahkerassa työssä. He purkavat rautatievaunuja, lastaavat kuormat,
parantavat katuja, teitä, rakentavat siltoja. Kaikki mahdolliset voimat
on, käytetty yhteisen päämäärän palvelukseen.
Ja valtavinta kaikessa on näennäisestä melusta, häärinästä ja
sekasotkusta huolimatta järjestys, minkä tuntee vasta tuon moniosaisen
koneiston toimiva jäsen, valtavaa on se rauhallisuus ja varmuus, millä
kaikki tämä jättiläistyö suoritetaan. Se vasta tekee rintaman lujaksi,
murtumattomaksi.
Kun ihmetellen huomauttaa vanhalle maanpuolustajalle tästä rautaisesta
järjestyksestä ja työn nopeudesta, tarmokkuudesta, hymyilee hän
leveästi, itsetietoisesti myhähtäen: — S'ist Krieg, ist Krieg Kamerad!