Aliupseerit ovat yleensä vihatuimpia olentoja, mitä rekryytti tuntee
ja on tuntenut. Oli sitten työssä tai levossa, aina ne ovat hänen
kintereillään tarkastelemassa, näykkimässä ja komentamassa. Hitaalle
suomalaiselle isänmaan ystävälle ne ovat oikeita kiusanhenkiä.
Nehän ne katkeroittavat muuten eloisat repäisevät muistot "sotaopin
harjoituksista." Yölläkin rekryytti on aliupseerin valvonnan alaisena.
Joka tuvassa näet asuu vähintään yksi aliupseeri — korpraalikunnan
johtaja. Nyt tälle tarjoutuu tilaisuus näyttää rajatonta valtaansa
noihin uppiniskaisiin nähden, jotka peittonsa sisään kääriytyneinä
koettavat intohimoisesti unohtaa tylyn todellisuuden. Nyt hänellä on
tilaisuus heti alusta alkaen opettaa heille kunnioitusta esimiehiä
kohtaan ja samalla kuria ja hyvää järjestystä, lyödä näin kaksi
kärpästä yhdellä iskulla.
— Mitäs tämä on? Ettekö te vetelykset aio nousta, kun komennetaan
aufstehen? Haloo lurjukset, kyllä minä teille opetan, mitä komento
merkitsee!
Hän kiskaisee armotta peitot lattialle silminnähtävästi koko sielustaan
nauttien noiden sätkyttelevien paljasjalkaisten eliöiden hätäytyneistä,
avuttomista katseista...
— Tekö olette sotilaita! Liukkaasti pystyyn taikka minä näytän teille.
Kyllä minä teidät opetan — minä! Ettekö tiedä, mikä rangaistus sotalain
mukaan seuraa tottelemattomuudesta esimiestä kohtaan?
Miehet kömpivät pystyyn.
— P—kele! pääsee erään onnettomuustoverin hampaitten välistä.
— Mitä! Onko teillä jotain mukisemista! Mitenkä te puhutte
esimiehellenne! Onko teiltä mitään kysytty? Te pidätte suunne kiinni ja
puhutte vasta kun teiltä kysytään jotain. Ymmärrättekö? Mars menemään!
Rekryytin mieleen vilahtaa hänelle tuntematon sotalaki kuin jokin
kammottava keskiaikainen, puukantinen, paljaspäisten munkkien
pöyristyttävillä maalauksilla varustama asetuskokoelma täynnä piikkien,
ruuvien, sapelien ja hirsipuiden kuvia. Hän huomaa ehdottomasti
olevansa alakynnessä, kruunun kourat niskassaan ja tottelee.
Pöydällä höyryävät kahvikannut, mitkä palvelusvuorossa oleva sotilas on
hakenut kyökistä, saavat tulokasten mielet hieman lauhtumaan.
Kello 7:ksi pitää tuvan olla lakaistu ja puhdistettu. Joka mies saa
itse laittaa vuoteensa kuntoon. Vääpeli saapuu tarkastamaan tupaa ja
auta armias, jos peitossa silloin on yksikään liika ryppy. Vuoteen
täytyy olla kuin hyvin tehty laatikko — siisti ja suora. Jos siinä on
vikoja, ärjyy vääpeli niistä korpraalikunnan johtajalle, tämä taas
hairahtuneelle rekryytille, joka rangaistukseksi saa pariin kolmeen
kertaan purkaa ja laittaa tilansa uudelleen.