— Aufstehen! kajahtaa vahtivuorossa olevan aliupseerin herätyshuuto.
Säikähtyneitä kasvoja tirkistelee peiton alta. Tuvan alkuasukkaat
hyppäävät reippaasti pystyyn ja alkavat peseytyä, mutta eilen tulleet
ovat vähän ymmällä asemasta.
— Mi-missä sitä nyt taas ollaankaan? murahtaa joku kesken uniaan
herännyt. Kova todellisuus vasta vähitellen alkaa selvitä. Mies
katselee seiniä, vuoderivejä, hämärässä hääriviä puolialastomia
ihmisiä. Näyn täydelleen masentamana hän vetää peiton niskaansa ja
yrittää nukkua uudelleen. Ehkä tämä juuri onkin unta ja kun vasta
uudelleen oikein herää, makaakin onnellisena kotikamarissa omalla
vuoteellaan. Tämän täytyy olla unta, jotain painajaista tai muuta —
vatsankipua!
— Mitä elämää ne siellä pitävät keskellä yötä, kun herättävät!
kiivailee eräs nuori helsinkiläinen herrasmies, joka ennen muinoin
pääkaupungissa opintojaan harjoitellessa on tottunut nukkumaan lähelle
kello 12.