Ei ole helppoa selittää, miksi elokuun seitsemännestätoista, luutnantti
Lagerlöfin syntymäpäivästä, tuli niin suuri juhlapäivä. Mutta onhan
luonnollista, että kun samalla paikkakunnalla asui niin paljon
lahjakkaita ihmisiä kuin itäisessä Ämtervikissä, että he ainakin kerran
vuodessa tahtoivat näyttää, mihin he kelpasivat.
Kun esimerkiksi oli olemassa kolme niin hyvää puhujaa kuin insinööri
Noreen Herrestadista ja valtiopäivämies Nils Andersson Bävikistä ja
kauppias Teodor Nilsson Vistebergistä, joista ensimmäinen edusti
mahtipontista, toinen vakavaa ja kolmas runollista tyyliä, niin olisi
ollut suuri vahinko, jolleivät he koskaan olisi saaneet esiintyä
muualla kuin pikkukesteissä ja kunnankokouksissa.
Ja kun oli olemassa sellainen runoseppä kuin lukkari Melanoz! Hän kuuli
joka päivä lasten tavailevan ja änkyttävän ja puikkelehtivan ruotsin
kielen sokkeloissa. Täytyihän hänen edes kerta vuodessa soinnuttaa tätä
rääkättyä kieltä korkealentoisissa ylistysrunoissa.
Ja kun pitäjällä oli kvartetti, jonka jäseninä olivat sellaiset
laulajat kuin Gustav ja Jan Asker, kumpikin vanhaa pelimannisukua, ja
veljekset Alfred ja Tage Schullströn, jotka omistivat kauppapuodin
kirkolla! Kyllä ihmiset olivat kiitollisia, milloin ikänä he suostuivat
laulamaan, mutta heille itselleenhän oli sekä kohottavaa että
virkistävää saada laulaa suuressa ja juhlallisessa tilaisuudessa,
jolloin heillä oli vaativia ja ankaria arvostelijoita.
Ja Askerin ukko, jolla oli tapana soittaa tanssimusiikkia
talonpoikaishäissä, joissa ei kukaan pane merkille, miten klarinettia
soitetaan, kunhan tahti ja vauhti vain on hyvä, hän oli hyvinkin
onnellinen, kun hän elokuun seitsemäntenätoista sai lähteä Mårbackaan,
sillä siedä nuoriso osasi antaa arvoa hänen taiteelleen ja sanoi
hänelle, ettei minkään soiton mukaan koko maailmassa ollut niin helppo
tanssia kuin hänen.
Ja kun oli olemassa torvikuusikko, johon kuului Gårdsjön pehtori ja
Tage Schullströn ja kersantti Johan Dahlgren ja eräs kauppa-apulainen
ja kaksi soitannollista pikkukouluopettajaa ja nämä olivat hankkineet
itselleen sekä soittimet että nuotit ja harjoitelleet marsseja ja
valsseja ja uvertyyrejä ja valikoiman kansanlauluja, niin olisi kai
ollut hyvin ikävää, jollei olisi ollut mitään juhlapäivää, jolloin he
saattoivat saada palkan kaikesta vaivannäöstänsä.
Ja kun sitä paitsi sukulaisten joukossa, jotka oleskelivat kesäisin
Mårbackassa, oli kaksi sellaista huvimestaria kuin sotatuomari Oriel
Afzelius, joka oli naimisissa rouva Lagerlöfin sisaren kanssa, ja
rouva Lagerlöfin veli, Kristofer Wallroth, niin olihan hyvä, että
niin kaukana maaseudulla vietettiin niin suurta juhlaa, jossa heidän
kannatti näyttää taitoaan.
Ja kun sitä paitsi vieraitten joukossa oli sellainen synnynnäinen
primadonna kuin rouva Hedda Hedberg, tuo kaunis ja iloinen tukholmatar,
joka oli laulajatar ja näyttelijätär ja kuin luotu teatteria varten,
vaikka hän olikin mennyt naimisiin köyhän värmlantilaisen luutnantin
kanssa, niin voinee miltei sanoa, että oli suorastaan välttämätöntä
viettää elokuun seitsemättätoista päivää Mårbackassa, jotta hänen ja
kaikkien muittenkin taipumukset pääsisivät oikeuksiinsa.