Korpijoen osuuskaupan edustalla on vilkasta liikettä. Nuusperia
on turhaan odoteltu palaavaksi, ja vihdoin on Iisakki kutsunut
kirkonkylästä Kuivalan osuuskaupan hoitajan selvittämään sotkuisia
kaupan asioita ja antamaan lausuntonsa kaupan tilasta.
Kaksi päivää on papereita pengottu ja nyt on saatu selville, että
Nuusperi on pistänyt useita tuhansia taskuunsa ja kiitollisuutensa
osoitukseksi piirrellyt kuvia kaupan kirjoihin.
Kuivalan osuuskaupan hoitaja on juuri päättänyt selvityksen ja
uteliaana odotellaan asian päättymistä. Varsinkin vaimoihmiset ovat
piirittäneet kaupan edustan ja peukaloitaan pyöritellen siunailevat
Nuusperin tekemää jutkua.
Kuivalan poliisi Pekkarinen oli saanut tehtäväkseen etsiä Nuusperi
käsiinsä, mutta kaksi päivää käveltyään paahtavassa helteessä, jätti
hän puuhan sikseen, arvellen, ettei maksanut vaivaa penkoa jokaista
Kuivalan nurkkaa semmoisen miehen takia. Ja kun Korpijoen miehet
julmistuneina vaativat Pekkarista jatkamaan Nuusperin etsimistä,
kivahti tämä:
— Hakekaa itse, jos haluttaa! Lempoko sitä tällaisella helteellä
jaksaa... ja piruko ne joka nurkat nuuskii.
Ja kun esivallan edustaja tunnusti voimattomuutensa Nuusperin
löytämiseksi, tyytyivät Korpijoenkin miehet mutisten toteamaan, että
Nuusperi teki jutkun ja säilytti kauniisti nahkansa. Hyökättiin Iisakin
kimppuun, kun tämä ei paremmin pitänyt miestä silmällä, eikä kirjoja ja
asioita ennemmin tarkastellut.
Iisakki otti myhäillen vastaan nämä syytökset. Ensin oli asia
saanut hänetkin korvallista kynsimään, mutta nautittuaan uudesta
avio-onnestaan ja saatuaan hellää lohdutusta Taavalta, oli asia käynyt
hänestä pian pikku seikaksi, jonka jotenkuten saattoi selvittää.
Eivät edes kolmolaisten pilapuheet saaneet hänen sisuaan kuohumaan.
Ei nytkään, vaikka poriseva akkalauma oli piirittänyt kaupan ja
odotti asian ratkaisua. Lempeästi vain hääteli Iisakki liian lähelle
tuppautuvia akkoja ja kuunteli suu naurun mateessa Kuivalan osuuskaupan
hoitajan myrkyllistä sanatulvaa.
Korpijoen miehiä oli kokoontunut kauppaan ja oli päätettävä,
jatketaanko kauppaa vai hajoitetaanko se.
Yksimielinen päätös oli, että kauppaa jatketaan, kun kirkonkylän
kaupasta saadaan uusi hoitaja.
Miehet myhähtelivät jo tyytyväisenä. Olisihan saattanut käydä
hullumminkin, esim. jos koko kauppa olisi jonakin kauniina kesäyönä
hävinnyt joen rannalta. Olihan nyt vielä seinät jälellä ja osa
tavaroitakin, joita Nuusperi ei ollut ehtinyt myydä eikä jaksanut
mukanaan kuljettaa. Ja olihan tulevina aikoina hupaisaa katsella
Korpijoen osuuskaupan hoitajan koristeellista kirjanpitoa.