Sarvi-Kaisa on tärkeä tekijä Korpijoen ja Kolmon kylien elämässä.
Jos nimismies tai muu kunnan virkamies tulee taloon, murahtaa joku
vastahakoisesti hyvän päivän välittämättä vieraasta sen enempää. Mutta
Sarvi-Kaisa otetaan joka talossa mielihyvällä vastaan. Tuikataan kättä
ja toimitetaan istumaan ja emäntä juoksuttaa jalkaniekka kahvipannun
hiilokseen.
Nimismiehestä ja muista viranomaisista ei ole asukkaille mitään
hyötyä, mutta Kaisa koplottelee luisilla sormillaan kipeät paikat kuin
taikomalla terveiksi.
Lääkäri on kaukana ja raskaan työn raatajat saavat milloin nivusensa,
milloin minkin paikan parannetuksi Sarvi-Kaisan avulla. Hän on myöskin
taitava asettamaan irti päässeen "reväisimen" ja "syönalusviat"
paikoilleen.
Mutta nyt on paha henki mennyt Sarvi-Kaisaankin. Hän on lopettanut
työnsä Kolmon puolella ainoastaan siitä yksinkertaisesta syystä, että
suutari Horttanainen vajosi niin syvälle ilkeydessään, että kiusasi
korpijokelaisia jalkineen puutteella ja siirtyi vihdoin kokonaan Kolmon
puolelle. Ja nyt kolmolaiset syyttävät korpijokelaisia siitä, että nämä
ovat viekoitelleet heiltä kupparin. Tämäkin osaltaan vie kyläläiset yhä
kauemmaksi toisistaan.
Sarvi-Kaisa on mennyt Mikkolasta Miiruun hieroksimaan. Koko talon väki
ja varsinkin isäntä on tullut suopealle tuulelle. Joosepilla ei olekaan
muita puhetovereita, vaimoaan lukuunottamatta, kuin Sarvi-Kaisa. Hänen
kanssaan luistaa keskustelu vapaasti ja mukavasti saa puhua kaikki
salaiset huolensa Kaisalle ja hänpä tietää niihin sopivat neuvot ja
lääkityksen siinä samassa myöskin ruumiille.
Kaisa hieroo isäntää niin, että niskahaivenet pölisevät.
— Jo tuli tästä kylästä ampiaispesä, sanoo Kaisa. Kun ennen oltiin
rakkaita ystäviä, niin nyt kähistään kuin kissat ja koirat.
— Niinhän ne kolmolaiset aloittivat ne riitaisuudet, arvelee isäntä.
— Eikö liene syytä korpijokelaisissakin, uskalsi Kaisa nöyrästi
huomauttaa.
Keskustelu katkesi pitkäksi aikaa. Ei kuulunut muuta kuin könniläisen
verkkainen käynti isännän kamarista, jonka ovi oli raollaan. Lapsetkin
olivat menneet ulos ja kyhäsivät lumiukkoa viimeisistä lumenjätteistä,
joita huhtikuun sade oli jättänyt pirttirakennuksen varjoon.
Eveliina nukkui isännän kamarissa ruokauntaan ja Eedla haravoi roskia
pihamaalta. Aurinko näytti menevän pilveen ja muutamat maantiellä
kävelevät miehet kuuluivat ennustavan sadetta. Osuuskaupassa ei
keskipäivällä käynyt ostajia. Nuusperi istui portailla ja soitteli
harmonikkaa.
Rietula näkyi soutelevan alempana joella ja nostelevan rysänsä
rantapenkereelle kuivamaan. Veti sitten venheensä maalle ja lähti
kiireisin askelin pihaan kertaakaan osuuskauppaan päin katsahtamatta,
vaikka siellä Nuusperi soitti iloista säveltä ja hihkaisi aina väliin.
Mikkolan tuvassa oli edelleen hiljaista. Kaisan ja isännän keskustelu
oli kerran alkanut, mutta katkennut uudelleen. Isäntä tuntui
kuorsahtelevan ja Kaisa mietti elämän monia salaisia ongelmia.
— Miksi kierti kuu ja aurinko rataansa, jos ollenkaan kierii? Ja
miksi kevät seurasi talvea ja miksi kesän jälkeen tuli ruma, sateinen
syksy? Ja miksi Kolmon ja Korpijoen isännät ja emännät riitelivät?
Miksi eivät olleet niin kuin ennen, jolloin emännät kävivät toistensa
kahvikesteissä ja isännät kutsuivat toisiaan kevätkalaa maistamaan?