Retunen. Kaisa.
_Retunen_ (Seisoo hämillään lattialla). Tarkotin vaan —
_Kaisa_ (Matkien). Tarkotit vaan — kyllä sinun tarkotuksesi tässä
tiettään, senkin hirtehinen. On sitä aikoihin tässä elettykin kun
aviosäädyssä olevat miehet alkavat näin vaan julkeasti kristillistä
aviojärjestystä rikkoa.
_Retunen_. Itsehän tuota pakotit — ja tuo tyttö —
_Kaisa_. — Tuo tyttö — sinä se olit, juuri sinä! (Ulkoa kuuluu
kolinaa.) Mitä eikö tuolla ole taasen yksi karhu tulossa? Mars lakanan
alle!
_Retunen_ (Vetäen lakanaa päälleen). Mieluummin menisin tillikkaan.
_Kaisa_. Tillikkaan —! linnaan panetan sinut mokoman avionrikkojan ja
samoin tuommoset kuhertelevat mamsellit kuin tuokin, jotka eivät
tiedä jumalanpelvosta tuon taivaallista.
_Retunen_. Kaisa, Kaisa; kuka sitä nyt viitsisi kultansa linnaan
lähettää?
_Kaisa_. Sinut saisi lähettää vaikka Siperiaan.
_Retunen_. Kenties lähetät sinne tuon äskeisen mamselinkin.
_Kaisa_ (Luo äkäisen katseen Retuseen. Ovelta kuuluu koputusta). Astukaa
sisään.
_Retunen_. Niin mamseli, tulkaa sisään vaan, huomenna tästä lähdetään
yhdessä Siperiaan.