Retunen. N:ti Neulanen.
_N:ti Neulanen_. Hyvää päivää. Rouva Retunen kaiketi asuu tässä talossa?
_Retunen_ (Äänekkäästi itkien). Bäy-äy-äy-äy tässä talossa asuu
leskimies Retunen äy-äy —
_N:ti Neulanen_. Missä rouva Retunen sitten on?
_Retunen_. Hän on — hän on — ku-kuollut — äy-äy —
_N:ti Neulanen_ (Ihmetellen.) Kuollutko! sanotte? Onko rouva Retunen
kuollut, hän joka oli kuin terveys itse?
_Retunen_. Kuollut on, neiti-kulta ja minä jäin tänne nyt yksinään kuin
kanto kankaalle.
_N:ti Neulanen_. Samalla kun surkuttelen teitä, herra Retunen, en voi
olla ihmettelemättä. Mihin tautiin hän kuoli?
_Retunen_. Jaa, että mihinkäkö tautiin hän kuoli? Hän kuoli — hän
kuoli — lempo hänen tautinsa tiesi. Mutta (tarjoo tuolia) eikö neiti
halua istua? (Itsekseen.) Riivatun pulska tyttö.
_N:ti Neulanen_ (Istuu). Minulla olisi ollut joitain keskeneräisiä
asioita rouva Retusen kanssa, mutta miten se nyt niiden kanssa lienee?
_Retunen_. Jassoo — tuota — kaunis ilma tänään.
_N:ti Neulanen_ (Veitikkamaisesti hymyillen). Ei tuo liene pahimpiakaan.
_Retunen_. Eipä vaan, eipä vaan — (kynsii korvallistaan) tuota — onko
neiti jo naimisissa?
_N:ti Neulanen_ (Vallattomasti nauraen). — Neiti jo naimisissa? Hah,
hah, hah, olihan tuokin kysymys. Mutta miksi tuota kysytte?
_Retunen_. Muuten vaan — tuota — (koettaa istua samalle tuolille n:ti
Neulasen kanssa) ilman vaan. (Istuu.)
_N:ti Neulanen_. Mutta miksi herra Retunen haluaa istua samalla tuolilla
minun kanssani, onhan tuossakin tuoli?
_Retunen_. Niin, nähkääs, neitiseni — tuo tuoli tuossa on — se tahtoo
sanoa — heikkojalkainen ja tuo tuoli taasen — niin, ettepä usko kun
setäni kerran istui sille ja sai heti hammastaudin.
_N:ti Neulanen_. Hammastaudin! hah, hah, hah, hah, ehkäpä hän sen vuoksi
lopuksi kuolikin?
_Retunen_. E-eei hän tuota nyt juuri kuollut, mutta — mutta ihanhan
tästä putoaa lattialle. (Tarttuu n:ti Neulasta kaulasta.)
_Kaisa_ (Joka jo ennemmin on tirkistellyt ovenraosta, syöksyy luuta
kourassa vihaisena sisään). Pekka lurjus! Häpeä! Kun ihan silmäini
edessä kehtaat. —? Voi hyvä isä toki millaisia ne miehet ovat. (N:ti
Neulaselle.) Ja sinäkin muikku-silmä, — kyllä minä sinut höyhennän!
_N:ti Neulanen_ (syöksyy ovesta ulos).