Retunen. Kaisa.
_Retunen_. Tuommonen riivatun taulapää aasi, kyllä minä hänelle
jauhosäkit maksan.
_Kaisa_. Menet tuommosilta kuuroilta tolvanoilta jauhosäkkiä ostamaan.
_Retunen_. Viisaammat eivät enää anna meille.
_Kaisa_. Se on sinun syysi, maksaisit velat ajoissa niin ei meidän
olisi tarvis ostaa mitään tuommosilta tyhmeliineiltä kuin tuo oli.
_Retunen_. Vai on se minun syyni? Mutta itsepä nuo olen myöskin tässä
velat maksanut kuin pankista vaan ja —
_Kaisa_ (Hätäisesti keskeyttäen). Pekka hyvä. Neiti Neulanen on tuolla
kadulla tulossa tänne käsin, arvatenkin perimään pukulaskuani. Sinun on
mentävä uudelleen lakanan alle.
_Retunen_. Minä en mene minnekään lakanain alle, menen kaupungille.
_Kaisa_. Mutta, Pekka rakas, neiti Neulanen tulee tänne ja — kyllä
sinun on sentään mentävä lakanan alle.
_Retunen_. Olen siellä jo kolme kertaa maannut kuin lehmä nevassa.
Voithan nyt kerran koettaa itsekin miltä se tuntuu maata siellä
janonsa kanssa tapellen, kait sitä osaan minäkin itkeä piipattaa.
_Kaisa_. Ihan sinun kanssasi tuskautuu. Minäkö rupeaisin lattialle
pitkäkseni, pilaisinko niin vaan hyvän maineeni!
_Retunen_. Mitä kuolleen maineesta.
_Kaisa_. Suusi kiinni tolvana. Mutta hetihän neiti Neulanen mahtanee
olla täällä. Sano hänelle että olen kuollut, juoksen piiloon tuonne
vaatesäiliöön.
(Menee.)
_Retunen_. Juokse sinä vaan, kyllä täällä asiat hoidetaan.