Rettunen. Kaisa.
_Retunen_ (Hyppää ylös, tarttuu Kaisaa käsivarsista ja tanssii nauraen
ja meluten). Se oli 50 markkaa se, muijaseni! Enkös sitten näyttänytkin
totiselta kuin potaatti vellissä? Hah, hah, hah —
_Kaisa_ (Jota Retunen tanssittaa lattialla). Kyllä ukkoseni, mutta ne
olivatkin ensimmäiset markat, jotka sinä olet ansainnut kymmeneen
vuoteen.
_Retunen_. Mutta kylläpä niitä sitten tulikin, hah, hah, hah. (Muuttuu
äkkiä totiseksi.) Ja se olvipulloin hinta, jonka sinä Kaisa-kulta
lupasit. Saanko nyt sen?
_Kaisa_. Siitä ei vielä mitään puhetta, ovathan toiset velkojat vielä
jälellä.
_Retunen_ (Nyrpeissään). Pitääkö minun sitten vielä edelleenkin olla
kuolleena?
_Kaisa_. Tietysti, tuoltahan kuulostaakin jo suutari Pikisen jalan
ääni, joutuin lakanan alle!
_Retunen_ (Mutisee lakanan alle kömpiessään). Myötäänsä tässä kuolla,
eikä peijaisten pidosta hiiskasta halaistua sanaa.
_Kaisa_ (Tasotellen lakanaa Retusen päälle). Hst! Ne pidetään sitten sitä
uljaammat.