Edelliset. Mittanen.
_Kaisa_ (Äänekkäästi itkien peittää esiliinalla kasvojaan).
_Mittanen_ (Astuu sisään lasku kädessään). Hyvää päivää. Asuuko tässä
talossa herra Retunen?
_Kaisa_. Kyllä herra, yhyy-yhyy-uu-uu tuolla hän — (Viittaa kädellään
Retusta kohden).
_Mittanen_ (Huomaa Retusen). Kuollut —! Onko herra Retunen kuollut?
_Kaisa_. Kuten näette, hyvä herra, vu-uu —
_Mittanen_. Sepä ikävää! Minulla olisi tässä ollut hänelle pienonen
lasku, mutta —
_Kaisa_ (Yhä hillitymmin itkien). Lasku — niin, kyllähän se vainaja
olisi ne laskut mielellään maksanut, mutta uu-uu —
_Mittanen_. Niin maksettavahan se kyllä olisi tämä lasku, mutta koskapa
asiat ovat nyt näin ikäväliä kannalla niin täytynee minun antaa tuo
velka teille anteeksi. (Repii laskun palasiksi).
_Kaisa_. Voi, tuhansia kiitoksia teille herra Mittanen.
_Mittanen_. Ei mitään kiittämisiä — huonoahan se olisi kuolleelta
velkoa. (Katselee Retusta.) Lienee hän kärsinyt kovia tuskia — ja miten
kalpeakin hän on! Mihin tautiin hän kuoli?
_Kaisa_. — Yhyy-yhyy ruttoon, hyvä herra —
_Mittanen_ (Kauhistuneena). Ruttoon! Sehän on tarttuvaa! Herra
varjelkoon! (Syöksyy ulos).