Myöhään, kellon jo käydessä kahtatoista, alettiin laittautua
ajoneuvoihin kotimatkaa varten. Kaikki istuivat jo paikoillaan, eikä
puuttunut muita kuin Nadeshda Feodorovna ja Atshmianov, jotka joen
tuolla puolen juoksivat tippasilla ja nauroivat.
-- Arvoisa herrasväki, joutukaa! -- huusi heille Samoilenko.
-- Ei pitäisi naisille antaa viiniä, -- lausui von Coren hiljakseen.
Kekkereiden, von Corenin vihan ja omien ajatusten väsyttämänä Lajevski
lähti Nadeshda Feodorovnaa vastaan, ja kun tämä iloisena, tuntien
itsensä keveäksi kuin höyhen, hengästyneenä ja nauraa hohottaen otti
häntä molemmista käsistä ja laski päänsä hänen rintaansa vasten,
peräytyi hän askelen ja virkkoi tylysti:
-- Sinä käyttäydyt ihan kuin ... yleinen nainen. Sattui tulemaan kovin
raa'asti sanotuksi, ja hänen tuli sääli Nadeshda Feodorovnaa. Hänen
vihaisista, väsyneistä kasvoistaan Nadeshda Feodorovna voi lukea sekä
vihaa että sääliä ja suuttumusta, ja äkkiä hänen mielensä masentui. Hän
käsitti, että oli mennyt liiallisuuteen, käyttäytynyt liian vapaasti ja
käyden surulliseksi, tuntien itsensä raskaaksi, paksuksi, töykeäksi ja
pöhnäiseksi istahti ensinnä eteen sattuneihin ajoneuvoihin yhdessä
Atshmianovin kanssa. Lajevski istuutui samoihin ajoneuvoihin Kirilinin,
eläintieteilijä Samoilenkon ja diakoni naisten seuraan, ja matkue lähti
liikkeelle.
-- Sellaisia ne ovat koira-apinat ... alkoi von Coren, kääriytyen
levättiinsä ja peittäen silmänsä. -- Kuulithan, hän ei tahtoisi tutkia
turilaita ja koppakuoriaisia sentähden, että kansa kärsii. Samaan tapaan
arvostelevat meikäläisiä kaikki koira-apinat. Viekas, kymmenessä
polvessa ruoskalla ja nyrkillä pelotettu orjanheimo! Se vapisee, tuntee
sääliä ja suitsuttaa vain väkivallan edessä, mutta päästä koira-apina
vapaalle alueelle, missä sen ei tarvitse pelätä kenenkään niskaansa
tarraavan, silloin se kyllä osaa rehennellä ja näyttää mikä hän on
miehiään. Katso, kuinka rohkea se on taulunäyttelyissä, museoissa,
teattereissa tahi arvostellessaan tiedettä: suurentelee, nousee
takajaloilleen, sättii, arvostelee... Orjan piirre -- täytyy
välttämättömästi arvostella! Paneppa merkille: vapaiden ammattien
harjoittajia sätitään useammin kuin petkuttajia -- se johtuu siitä, että
yleisö on kolmeksi neljännekseksi orjia, samanlaisia koira-apinoita.
Sitä ei tapahdu, että orja ojentaisi sinulle kätensä ja lausuisi
vilpittömän kiitoksensa, kun teet työtä.
-- En ymmärrä, mitä oikein tahdot! -- sanoi Samoilenko haukotellen. --
Naisparkaa halutti yksinkertaisuudessaan puhella kanssasi viisaista
asioista, ja heti sinä teet johtopäätöksen. Olet suuttunut mieheen
jostakin, ja summamutikassa saa naisparkakin kyytiä. Hän on oikein hyvä
nainen.
-- Ole jo! Tavallinen leipäsusi, irstas ja paheellinen. Kuule,
Aleksander Daviditsh, kun sinä kohtaat yksinkertaisen maalaisvaimon,
joka ei asu miehensä luona, joka ei tee mitään ja joka vain hihittää ja
hahattaa, niin sanot hänelle: mene työhön. Miksi sitten tässä kohden
arastelet ja pelkäät lausua totuutta? Senkötähden vain, että Nadeshda
Feodorovna on virkamiehen eikä matruusien pitohelluna?
-- Mitä minun olisi hänelle tehtävä? -- kivahti Samoilenko. -- Selkäänkö
annettava, vai?
-- Pahetta ei ole mairiteltava. Me tuomitsemme pahetta vain selän
takana, mikä on samaa kuin heristää nyrkkiä taskussa. Minä olen
eläintieteilijä tahi sosiologi, mikä on aivan samaa, sinä lääkäri;
yhteiskunta luottaa meihin; velvollisuutemme on huomauttaa sille sitä
hirmuista turmiota, joka uhkaa sitä ja tulevia sukupolvia Nadeshda
Ivanovnan kaltaisten naikkosten olemassaolon takia.
-- Feodorovnan, -- oikaisi Samoilenko. -- Ja mitä yhteiskunnan pitäisi
puolestaan tehdä?
-- Senkö? Se on sen oma asia. Minusta on suorin ja varmin keino --
käyttää väkivaltaa. Hänet on järjestysvallan toimesta lähetettävä
miehensä luo, ja jos tämä ei ota häntä vastaan, on hänet toimitettava
pakkotyöhön tahi johonkin ojennuslaitokseen.
-- Oih! -- huoahti Samoilenko; tovin vaiti oltuaan hän sitten kysyi
hiljaisella äänellä: -- Sanoit tässä eräänä päivänä, että sellaiset
ihmiset, kuin Lajevski, ovat hävitettävät... Sanoppa, jos nyt
esimerkiksi valtio tahi yhteiskunta antaisi sinulle toimeksi toimittaa
hänet pois, tekisitkö sen?
-- Käsi ei suinkaan vavahtaisi.