ja alotetaan olutta panna. Saahaan olut pannuksi, ei käywäksi.
Arwelee oluen pania, mistä käytettä, usiammallaki tawalla kokee,
ei taho luonnistua. Niin wiimmen mehiläiseltä saapi yheksän meren
takoa tuotua mettä, jolla olut käytetään. Nousee olut, kohoaa ylen
woimalliseksi, uhkaa wanteet astiastaan katkaista, jos laulajoa ei
heti tuotane. Etsitään hätätilassa laulajoita, ei saaha kunnollista.
Aina uhkaa olut. Niin wiimmen pannaan kutsut liikkeelle warottamalla
kaikki kutsua wanha Wäinämöinenki Pohjolan pitohin, Lemminkäinen
waan yksin kutsumatta heittää. Lähtee orja matkalle ja kutsuu käskyä
myöten rahwaan.
Siitä häitä hankittihin,
Walmisteltihin pitoja,
Häitä Pohjolan tuwilla,
Pitoja Pimentolassa.
5. Mitä tuohon tuotanehe,
Ja kuta we'ettänehe,
Noihin Pohjolan pitohin,
Sariolan juominkihin,
Hywän rahwahan ruuiksi,
10. Joukon suuren syötäwäksi?
Tuotu on muhia mulli,
Sonni saatuna lihawa.
Kaswo härkä Karjalassa
Sonni Suomessa sikesi,
15. Eikä härkä suuren suuri,
Eikä härkä pienen pieni;
Hämehessä häntä häily,
Pää keikku Kemijoella,
Jalk' on yksi Aunuksessa,
20. Toinen Turjan tunturilla,
Kolmansi koskella Wuoksen,
Neljäs on Lapin lahella.
Päiwän lenti pääskylintu
Härän sarwien wäliä,
25. Kuun juoksi kesäorawa
Häpeheltä hännän päähän,
Eikä wielä päähän päässyt,
Ensinkänä ennättänyt,
Keskelläpä yön pitäwi,
30. Härän hännällä lepäsi.
Etsitähän iskiätä,
Katsotahan kaatajata,
Wienosta Wenäjän maasta
Kaunihista Karjalasta,
35. Suomen suurilta tiloilta,
Ruotsin maasta rohkiasta,
Tämän riikin riitamaasta,
Tämän wallan wainojasta.
Läksi ukko iskemähän,
40. Palwonen pitelemähän,
Wirokannas wiilemähän;
Härkä päänsä häilähytti,
Mustat silmänsä mulisti,
Ukko kuusehen kawahti,
45. Palwonen pajun nenähän,
Wirokannas kannon päähän.
Ukko kuusesta toruwi,
Palwonen pajun nenästä
Wirokannas kannon päästä:
50. "Kun ma tullen toisen kerran,
Toki saanen saalihiksi
Sata saawia lihoa,
Werta seitsemän wenettä,
Kuuta kuusi tynnyriä."
55. Eipä toiste tullukkana,
Eikä sen erän perästä.
Etsitähän iskiätä,
Katsotahan kaatajata;
Etsitähän Tuonelasta,
60. Manalasta maanki alta,
Etsitähän, eipä löytty,
Haettihin, ei hawattu.
Mies pieni merestä nousi,
Uros aallosta yleni,
65. Eikä uros pienen pieni,
Eikä uros suuren suuri;
Pystyn peukalon pituinen,
Kolmen sormen korkeuinen:
Alla maljan maata mahtu,
70. Seulan alla seisomahan.
Part' on polwilla eessä,
Hiwus kannoilla takana,
Päässä paasinen kypäri,
Jaloissa kiwiset kengät,
75. Weitsi kultanen käessä,
Hopiainen huotra wyöllä.
Jo tapasi tappajansa,
Sonni suuri sortajansa.
Heti kun näki eränsä,
80. Ruhto niskahan rutosti,
Sorti sonnin polwillehen,
Kylin maahan kyykähytti.
Saiko paljon saalihiksi?
Wähän saapi saalihiksi:
85. Sata saawia lihoa,
Sata syltä makkaroa,
Werta seitsemän wenettä,
Kuuta kuusi tynnyriä,
Hywän Pohjolan pitohin,
90. Sariolan juominkihin.
Siitä Pohjolan emäntä
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Mistäpä olutta saamma,
Tahi taaria panemma,
95. Näille häille hankkimille,
Pioille piettäwille?
En tieä tekoa taarin,
Enkä syntyä olosen."
Huuhuwi humala puusta,
100. Wesi wirrasta wihelsi,
Otra pellon pientaresta:
"Konsa me koolle saamma,
Konsa koolle ja koholle."
Osmotar oluen seppä,
105. Kapo kaljojen tekiä,
Arwelee, ajattelewi:
"Mitä tuostaki tulisi,
Jos panen pa'an tulelle,
Laitan keiton kiehumahan?
110. Otti otrasen jywiä,
Kuusi otrasen jyweä,
Seitsemän humalan päätä,
Wettä kauhoa kaheksan;
Niin pani pa'an tulelle,
115. Laitto keiton kiehumahan.
Kuu kiwiä kuumettihin,
Kesä wettä keitettihin,
Salo puita poltettihin,
Salo puita, saari maita.
120. Kansa kaikki katsahtawi,
Katsahtawi, kaiwahtawi:
"Mistäpä sawunen saapi,
Auer ilmahan ajaksen."
Tuoltapa sawunen saapi,
125. Auer ilmahan ajaksen;
Sawu saarella palawi,
Tuli niemen tutkamessa,
Pienikö soan tuleksi,
Suuri paimosen paloksi.
130. Osmotar oluen seppä,
Kapo kaljojen tekiä,
Kesän keittäwi olutta,
Talwen taaria rakenti;
Pani otraista olutta
135. Puisen uuen uurtehesen.
Sai oluen panneheksi,
Ei saanut hapanneheksi.
Arwelee, ajattelewi,
Sanan wirkko, noin nimesi:
140. "Mitä tuohon tuotanehe,
Ja kuta kutsuttanehe,
Oluelle happameksi,
Kaljalle kohottimeksi."
Hyw' on tyttö Pohjan neiti,
145. Se on soma sormiltansa,
Aina liukas liikunnolta,
Aina kengältä kepiä.
Liikku sillon liitoksella,
Laaho keskilattialla,
150. Yhtä toista toimitteli
Kahen kattilan kesellä.
Näki puikon lattialla,
Otti puikon lattialta,
Katselewi, kääntelewi:
155. "Mitä tuostaki tulisi
Kawon kaunihin käsissä,
Hywän immen hyppysissä?"
Jo kanto kawon kätehen,
Hywän immen hyppysihin.
160. Kapo kaksin kämmeninsä,
Hykersi molempinensa,
Molempihin reisihinsä;
Synty walkia orawa.
Niin se neuo poikoansa,
165. Orawaistansa opasti:
"Orawani lintuseni,
Orpolapseni omani!
Juokse tuonne, kunne käsken,
Kunne käsken ja kehotan,
170. Mielusahan metsolahan,
Tarkkahan Tapiolahan;
Nouse puuhun pienosehen,
Taiten tarhalatwasehen,
Jottei kokko kopraseisi,
175. Eikä iskis ilman lintu.
Käpy pure käessäsi,
Kanna kaksi kynnessäsi,
Ne kanna kawon kätehen,
Tuo olalle Osmottaren."
180. Osasi orawa juosta,
Matkaella maan ihana.
Pian juoksi matkan pitkän,
Wälehen wälit lyhyet,
Mäen poikki, toisen pitkin,
185. Kolmannen wähän witahan,
Mielusahan metsolahan,
Tarkkahan Tapiolahan.
Siellä on kolme korpikuusta,
Neljä pienoista petäätä,
190. Nousi puuhun pienosehen,
Taiten tarhalatwasehen,
Eikä kokko kopraissunna,
Iskenynnä ilman lintu.
Katkasi käpyä kaksi,
195. Päitä lehmän leikkaeli,
Käwyt kätki kynsihinsä,
Kääräsi käpälehensä,
Niin kanto kawon kätehen,
Hywän immen hyppysihin.
200. Osmotar oluehensa,
Kapo pisti kaljahansa,
Ei ota olut hapata,
Eikä nouse nuori juoma.
Arwelee, ajattelewi,
205. Mitä tuohon tuotanehe
Oluelle happameksi,
Kaljalle kohottimeksi.
Hyw' on tyttö Pohjan neiti,
Aina kengältä kepiä;
210. Liikku sillan liitoksella,
Laaho keskilattialla,
Yhtä toista toimitteli
Kahen kattilan kesellä,
Näki lastun lattialla,
215. Otti lastun lattialta.
Katselewi, kääntelewi:
"Mitä tuostakin tulisi
Kawon kaunihin käsissä,
Hywän immen hyppysissä?"
220. Jo kanto kawon kätehen,
Hywän immen hyppysihin.
Kapo kaksin kämmeninsä,
Hykersi molempinensa,
Molempihin reisihinsä;
225. Synty näätä kultarinta.
Niin se neuo nääteänsä,
Orpolastansa opasti:
"Näätäseni lintuseni,
Orpolapseni omani!
230. Mene tuonne, kunne käsken,
Kunne käsken ja kehotan,
Kontion kiwikololle,
Metsän karhun kartanolle.
Siellä karhut tappelewat,
235. Kontiot kowin eläwät;
Koprin kuonoa kokoa,
Käsin waahtea waluta,
Se kanna kawon kätehen,
Tuo olalle Osmottaren."
240. Jopa taisi näätä juosta,
Kultalintu liihätellä,
Pian juoksi matkan pitkän,
Wälehen wälit lyhyet,
Joen poikki, toisen pitkin,
245. Kolmannen wähän witahan,
Kontion kiwikololle,
Karhun louhi kartanolla.
Siellä karhut tappelewat,
Kontiot kowin eläwät,
250. Rautasella kalliolla,
Wuorella teräksisellä.
Juoksi kuona karhun suusta,
Waahti kontion kiasta,
Koprin kuonoa kokosi,
255. Käsin waahtea walutti,
Sen kanto kawon kätehen,
Hywän immen hyppysihin.
Osmotar oluehensa,
Kapo kaato kaljahansa;
260. Ei ota olut hapata,
Eikä nouse nuori juoma.
Arwelee, ajattelewi,
Mitä tuohon tuotanehe
Oluelle happameksi,
265 Kaljalle kohottimeksi.
Hyw' on tyttö Pohjan neiti,
Aina kengältä kepiä,
Liikku sillan liitoksella,
Laaho keskilattialla,
270. Yhtä toista toimitteli
Kahen kattilan kesellä,
Näki lehen lattialla,
Otti lehen lattialta.
Katselewi, kääntelewi:
275. "Mitä tuostakin tulisi
Kawon kaunihin käsissä,
Hywän immen hyppysissä?"
Jo kanto kawon kätehen,
Hywän immen hyppysihin.
280. Kapo kaksin kämmeninsä,
Hykersi molempinensa,
Molempihin reisihinsä;
Synnyttäwi mehiläisen.
Niin se neuo lintuansa,
285. Mehiläistänsä opasti:
"Mehiläinen lintuseni,
Orpolapseni omani!
Lennä tuonne, kunne käsken,
Kunne käsken ja kehotan,
290. Ylitse meren yheksän,
Meri puolen kymmenettä.
Tuo simoa siiwissäsi,
Kanna mettä kaapussasi,
Helewästä heinän päästä,
295. Kukan kultasen nenästä;
Ne kanna kawon kätehen,
Tuo olalle Osmottaren."
Mehiläinen meiän lintu
Jopa lenti, jotta joutu,
300. Pian lenti matkan pitkän,
Wälehen wälit lyhyet,
Meren poikki, toisen pitkin,
Kolmannen wähän witahan,
Ylitse meren yheksän,
305. Meri puolen kymmenettä,
Tuurin uutehen tupahan,
Palwosen laettomahan.
Siellä on neiti nukkununna,
Wyöwaski walahtununna,
310. Kupehill' on kultaheinä,
Wyöllähän hopia heinä,
Siwulla simanen heinä,
Mesiheinä helmassansa.
Kasti siipensä simahan,
315. Toisen siipensä metehen,
Helewähän heinän päähän,
Kukan kultasen nenähän.
Toi simoa siiwessänsä,
Kanto mettä kaapussansa,
320. Sen kanto kawon kätehen,
Hywän immen hyppysihin.
Osmotar oluehensa,
Kapo pisti kaljahansa,
Jo otti olut hapata,
325. Jopa nousi nuori juoma,
Puisen uuen uurtehessa,
Korwon koiwusen sisässä.
Kuohu korwien tasalle,
Ärjy päälle äprähien,
330. Tahto maahan tyyräellä,
Lattialle lainehella.
Pantihin olut punanen,
Kalja kaunis käytettihin,
Nassakkahan tammisehen,
335. Tynnyrihin pienosehen,
Tapin waskisen warahan,
Kiwisehen kellarihin.
Olut tykki tynnyrissä,
Kalja keikku kellarissa:
340. "Kun nyt juojani tulisi,
Lakkiani laitteleisi,
Kunnollinen kukkujani,
Laaullinen laulajani!"
Etsittihin laulajoa,
345. Laaullista laulajoa,
Kunnollista kukkujoa,
Kaunista karehtioa.
Lohi on tuotu laulajaksi,
Hauki kunnon kukkujaksi;
350. Ei lohessa laulajoa,
Kuonasuussa kukkujoa,
Lohen on leuat lonkallahan,
Hauin hampahat hajalla.
Etsitähän laulajoa,
355. Laaullista laulajoa,
Kunnollista kukkujoa,
Kaunista karehtioa.
Laps' on tuotu laulajaksi,
Poika kunnon kukkujaksi;
360. Ei lapsessa laulajoa,
Kuolasuussa kukkujoa,
Ääni on lapsen langennunna,
Puhet suuhun puuttununna.
Niin sano olut punanen,
365. Noitueli nuori juoma,
Nassakassa tammisessa,
Tapin waskisen takana:
"Kun ei tuoa laulajoa,
Laaullista laulajoa,
370. Kunnollista kukkujoa,
Kaunista karehtioa,
Potkin poikki wanteheni,
Ulos pohjani porotan."
Sillon Pohjolan emäntä
375. Pani kutsut kulkemahan,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ohoh piika pikkarainen,
Orjani alinomanen.
Kutsu rahwasta kokohon,
380. Miesten joukko juominkihin;
Kutsu köyhät, kutsu kurjat,
Kutsu rujot, kutsu rammat,
Rujot rein reutuellos,
Rammat ratsahin ajellos,
385. Sokiat wenehin soua.
Kutsu wanha Wäinämöinen
Lailliseksi laulajaksi,
Elä kutsu Kaukomieltä,
Elä lieto Lemminkäistä,
390. Se on lieto Lemminkäinen
Ahti ainaki torasa."
Orja tuon sanoiksi wirkki,
Kysytteli, lausutteli:
"Mistä tunnen Kaukomielen,
395. Kusta lieto Lemminkäisen?
En tieä Ahin kotia,
Kaukomielen kartanoa."
Sano Pohjolan emäntä:
"Hywin tunnet Kaukomielen;
400. Ahti saarella asuwi,
Weitikkä wesien luona,
Laajimman lahen kohalla
Kaukoniemen kainalossa.
Kaukomielen silmä karsas,
405. Leuka pitkä Lemminkäisen,
Ahin suu wähiten wäärä,
Nenä weitikän nykerä."
Tuopa piika pikkarainen,
Raataja rahan alanen,
410. Kutsu rahwahan kokohon,
Miesten joukon juominkihin;
Kutsu kurjat, kutsu köyhät,
Kutsu rujot, kutsu rammat,
Rujot rein reutueli,
415. Rammat ratsahin ajeli,
Sokiat wenehin souti.
Kutsu wanhan Wäinämöisen,
Laulajan iänikuisen;
Se on kaunis Kaukomieli,
420. Senp' on heitti kutsumatta.
Neljästoista Runo.
Kokoutuu rahwas Pohjolan häihin, wäwy rahwaan keskellä. Wäwyn
hewosesta huoli piettyä, käytetään itsekki tuwassa, joka kauniisti
siiwottuna näyttää ouolta, ettei esinnä helposti tutakkana.
Tupaan tullutta katselee wasta tarkemmin kynttilän walkialla
wäwyä anoppi ja kiittää kauniin muotoseksi. Tuoaan olutta, joka
nyt Wäinämöisessä tapaa laillisen laulajansa. Waatii Ilmarista
Wäinämöinen keralliseksi. Ilmarinen ei sano kylässä kehtoawansa,
kehottaen Wäinämöistä waan yksin laulamaan. Niin laulelee Wäinämöinen
ja toiwottaa wastaista onnea toisteki Pohjolassa yhtä ilosesti
elettäwäksi. Oluen juotua ja laulettua syöttää kaiken rahwaan
Pohjolan emäntä yltäkylläsillä ruuilla.
Itse Pohjolan emäntä
Oli ulkona olia,
Weräjillä wiepoaja.
Kuulewi kumun kujalta,
5. Rannalta reen ratsinan.
Loi silmänsä luotehelle,
Käänti päätä päiwän alle.
Jo näki wäen tulewan,
Wäwynsä wäen tulewan.
10. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Luulin tuulen tuulewaksi,
Pinon pystyn wierewäksi,
Meren rannan raukewaksi,
Someren karehtijaksi.
15. Eipä tuuli tuulekkana,
Pino pysty wierekkänä,
Meren ranta rauekkana,
Someret karehikkana;
Wäwyni wäki tulewi,
20. Saoin kaksin kääntelewi.
Ei ole wäwy eillimmäissä,
Eikä wäwy jälkimmäissä.
Wäwy on keskellä wäkeä,
Hywän rahwahan raossa.
25. Mistä mä wäwyni tunnen?
Tuosta ma wäwyni tunnen:
Wäwy on mustalla orolla,
Niinkun syöwällä suella,
Kantawalla kaarnehella,
30. Lentäwällä liewehellä.
Kuus' on kullaista käkeä
Wempelellä kukkumassa,
Seitsemän siniotusta
Rahkehella laulamassa."
35. Jo kumu kujasta kuulu,
Aisan kalke kaiwotieltä,
On wäwy pihalle saawa,
Wäwyn kansa kartanolle.
Laps' oli pieni lattialla,
40. Poika pirtin permannolla;
Laulo lapsi lattialta,
Poika pieni permannolta:
"Pois pojat, ulos urohot,
Pihalle pisimmät miehet,
45. Rinnuksia riisumahan,
Rahkehia raastamahan."
Jo ulos urohot saiwat
Pistihen pihalle miehet.
Siellä on Pohjolan emäntä;
50. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Kylän pojat kyyhkyläiset.
Ottootes wäwyn oronen
Waskisista waljahista,
Rahkehista rautasista,
55. Wesasista wempelistä,
Sulkkusista suitsuloista,
Piehtaroia pehmiällä,
Tasasella tanhualla,
Nurmella mesinukalla,
60. Maalla maksankarwasella,
Jottei karwa katkiaisi,
Puolikana pois tulisi
Kylän pojat kyyhkyläiset!
Juottootes wäwyn oronen
65. Kultasesta kaiwosesta,
Herasesta hettehestä,
Tulewasta, täytywästä,
Lähtehestä läikkywästä,
Alta kuusen kukkalatwan,
70. Alta pensiän petäjän.
Apattootes wäwyn oronen
Pestyin otrin, lestyin leiwin,
Keitetyin kesäsin wehnin,
Surwotuin suwirukehin.
75. Kylän pojat kyyhkyläiset.
Wiekööte wäwyn oronen
Takimmalle tanhualle,
Soimelle ylimmäiselle,
Wakkaselle waskiselle,
80. Koropalle kullitulle.
Sitootes wäwyn oronen
Kultasihin koltsasihin,
Rautasehen renkasehen,
Tammisehen patsahasen.
85. Mahtuuko wäwy tupahan
Kamanan korottamatta,
Kynnyksen alentamatta,
Owiseinän ottamatta,
Siwuseinän siirtämättä,
90. Periseinän päästämättä?
Ei mahu wäwy tupahan
Kamanan korottamatta,
Kynnyksen alentamatta,
Owiseinän ottamatta,
95. Siwuseinän siirtämättä,
Periseinän päästämättä;
Wäwy on päätänsä pitempi,
Korwallista korkiampi.
Kamanat ylentyöhöt,
100. Lakin päästä laskematta,
Kypärin kohottamatta.
Kynnykset alentuohot,
Ettei kengätkän kuluisi,
Lewiäisi hienot helmat.
105. Owet ilman awautohot,
Ilman käsin koskematta,
Peukalon pitelemättä!"
Jo wäwy sisälle saapi,
Alle kattojen ajaksen;
110. "Joko täällä on penkit pesty,
Joko lattiat lakaistu,
Joko on sillat siiwottuua,
Lusikkaiset lautasella?
Jopa tääll' on penkit pesty,
115. Jopa lattiat lakaistu,
Jo on sillat siiwottuna,
Lusikkaiset lautasella.
En tunne tätä tupoa,
Mistä puista on pirtti tehty,
120. Mistä suoja tänne saatu;
Siwult' on satoa syltä,
Päältä poikitse tuhatta.
Siwuseinä on siilin luista,
Periseinä petran luista,
125. Owiseinä osman luista,
Kamana karitsan luista.
Orret on omenapuusta,
Patsas puista päähkehistä,
Luaslauta lumpehista,
130. Laki lahnan suomuloista.
Lattia on wesin wanuttu,
Pöytä kullin kirjaeltu,
Rahi rauasta rakettu,
Penkit pienistä rahoista.
135. Uuni uusista kiwistä,
Panko saksan paasiloista,
Kiukoa meren kiwistä,
Karsina Kalewan puista."
Siitä seppo Ilmarinen
140. Itse tungeksen tupahan:
"Terwe tännekki jumala!
Huonehesen honkasehen,
Pirttihin petäjäisehen,
Alle kuulun kurkihirren."
145. Sano Pohjolan emäntää
"Terwe tänne tultuasi,
Tänne pienehen pesähän,
Matalaisehen majahan.
Kylän pojat kyyhkyläiset!
150. Istuttoote meiän wäwyä
Selin seineä sinistä,
Päin pöyteä punaista,
Kohin kullaista stoloa,
Rinnoin ristirahwahaista.
155. Kylän naiset kyyhkyläiset!
Tuokaa tulta tuohisella
Tempoote terwaksella,
Näkisin wäwyni silmät,
Sinisetkö, wai punaiset,
160. Waiko waatewalkeuiset."
Tuotu on tulta tuohisella,
Temmottuna terwaksella;
Tuli on tuohinen rämäkkä,
Sawu musta terwaksinen.
165. "Kylän naiset kyyhkyläiset!
Tuokaa tulta tuohuksella,
Wahasella walkiata,
Millä nään wäwyni silmät;
Sinisetkö, wai punaiset,
170. Waiko waatewalkeuiset.
Jo nyt nään wäwyni silmät;
Ei siniset, ei punaset,
Eikä waatewalkeuiset,
Meren on waahen walkeuiset
175. Meren ruowon ruskeuiset,
Meren kaislan kauneuiset.
Sopipa siikanen siwulle,
Kanamarja kainaloihin.
Ohoh piika pikkarainen,
180. Kylän paras palkkalainen!
Tuo olutta tuoppisella,
Kanna kaksikorwasella,
Noille kutsuwierahille,
Kutsuloille kunnioiksi.
185. Anna tuopin totta tehä,
Wiisi wantehen wikoa,
Juosta olwen orren päästä,
Siman waarnojen sisästä,
Noille kutsuwierahille,
190. Kutsuloille kunnioiksi.
Jo on wiikon juomat pantu,
Saatu otraset oluet,
Noille kutsuwierahille,
Kutsuloille kunnioiksi."
195. Tuop' on piika pikkarainen,
Raataja rahanalanen,
Toi olutta tuoppisella,
Kanto kaksikorwasella,
Noille kutsuwierahille,
200. Kutsuloille kunnioiksi.
Anto tuopin totta tehä,
Wiisiwantehen wikoa,
Juosta olwen orren päästä,
Siman waarnojen sisästä,
205. Noille kutsuwierahille,
Kutsuoloille kunnioiksi.
Siinä sai olut punanen
Lakkiansa, laulajansa,
Kunnolliset kukkujansa,
210. Kaunihit karehtiansa.
Olipa wanha Wäinämöinen,
Wirren ponsi polwuhinen,
Parahina laulajina,
Tietäwimpinä runoina.
215. Ensin ottawi olutta,
Siitä laululle rupesi,
Töille wirtten työntelihen.
Sano wanha Wäinämöinen:
"Isännät imehtelewät,
220. Emännät ajattelewat:
Joko keitin juoman kehnon,
Pahanko panin oluen;
Kun ei laula laulajamme,
Hyreksi hywät runomme,
225. Kuku kultawierahamme,
Ilotse ilokäkemme.
Kukapa tässä kukkunewi,
Kenkä kielin laulanewi,
Näissä Pohjolan pioissa,
230. Sariolan juomingissa;
Ei tässä lattiat laula,
Kun ei laula lattilliset;
Eikä ikkunat ilotse,
Kun ei ikkunan isännät;
235. Eikä tässä pöykä pöyät,
Kun ei pöykä pöyälliset.
Jos ei muut lihawat laula,
Werewämmät wierettele,
Niin mä laulan laiha poika,
240. Mies weretön wierettelen;
Laulan laihoilta lihoilta,
Kupehilta kuuttomilta,
Tämän iltamme iloksi,
Päiwän kuulun kunniaksi.
245. Onko tässä nuorisessa,
Nuorisessa kaunosessa,
Tässä suuressa su'ussa,
Ilossa ison alasta,
Ku panis käen kätehen,
250. Haan toisehen hakahan,
Lauloaksemme hywiä,
Parahia pannaksemme
Sinä seppo Ilmarinen,
Lankoni, emoni lapsi!
255. Itse lähe laulamahan,
Saa kera sanelemahan.
Suu sinulla, suu minulla,
Kieli kemppi kummallaki,
Suu hywän pakaelewi,
260. Sitä korwat kuuntelewi;
Kieli kummoa sanowi,
Sitä mieli muistelewi;
Mies paha pahoin tekewi,
Parempi parantelewi."
265. Sillon seppo Ilmarinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Me yhen emosen lapset
Yhen kantamat kaposen,
Yhen peipposen pesemät,
270. Yhen sotkan suorittamat,
Harwoin yhtehen yhymmä,
Saaumma sanelemahan,
Näissä Pohjolan pioissa,
Sariolan juomingissa.
275. Laulaisinpa, taitaisinpa,
Laulaisin minä kotona,
Waan en kehtoa kylässä,
Kylän naiset nauranewat;
Piiat pilkan pistänewät,
280. Miehet mieron herjannewat.
Sinä laulaja ikuinen,
Wirren ponsi polwuhinen!
Itse lauluja laellos,
Itse wirsiä weellös,
285. Jott' on kumma kuulianki,
Ime ilman olianki,
Sinä synnyit yötä ennen,
Minä päiweä jälestä."
Sano wanha Wäinämöinen:
290. "Kun ei toista tullekkana
Kerallani laulamahan,
Itse laulan itsekseni
Kuulla noien kultasien,
Tietä mielitehtosien,
295. Nousewassa nuorisossa,
Kansassa ylenewässä:
Anna wastaki jumala,
Toisteki totinen luoja,
Näin näissä elettäwäksi,
300. Toiste puuhaeltawaksi,
Näissä Pohjolan pioissa,
Sariolan juomingissa.
Anna toisteki jumala,
Wastaki wakainen luoja,
305. Oloset jokena juosta,
Meet wirtana wilata,
Näissä Pohjolan tuwissa,
Sariolan salwoksissa,
Alla kuulun kurkihirren
310. Alla kaunihin katoksen,
Iällä tämän isännän,
Elinajalla emännän.
Luoja koston kostaohon,
Pankohon jumala palkan,
315. Emännälle eteisehen,
Isännälle pöyän päähän,
Pojalle rahin nenähän,
Keträpuuhun tyttärelle,
Jottei wastakan katuisi,
320. Yön perästä peljästyisi
Näitä häitä juotawia,
Pitoja piettäwiä.
En minä mitänä woita,
Enkä tarkon taiakkana;
325. Herännenkö, heittänenkö,
Luonenko, lopettanenko.
Wirren laulon, laulun laiton,
Oksat karsin, tien osasin,
Kerin wirteni kerälle,
330. Sowittelen sommelolle,
Panen aitan parwen päähän,
Luisten lukkojen sisälle,
Jost' ei pääse päiwinähän,
Selwiä sinä ikänä,
335. Ilman luien lonsumatta,
Leukojen leweämättä,
Hammasten hajoamatta,
Kielen keikkelehtämättä."
Siinä wanha Wäinämöinen,
340. Laulo päiwän, laulo toisen,
Laulo kohta kolmannenki;
Päiwänäpä kolmantena
Rikkohen reki runolta,
Jalas taittu laulajalta,
345. Noissa Pohjolan pioissa,
Sariolan juomingissa.
Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Onko tässä nuorisossa,
350. Nuorisossa kaunosessa,
Käwiä Tuonelta oroa,
Manalalta wääntieä,
Reki uusi laatiani,
Ratsu on rakentoani?"
355. Sekä nuoremmat sanowi,
Jotta wanhemmat sanowi:
"Eule tässä nuorisossa,
Tässä suuressa su'ussa,
Käwiä Tuonelta oroa,
360. Manalalta wääntieä,
Reki uusi laatiasi,
Ratsu on rakentoasi."
Sillon wanha Wäinämöinen,
Laulaja iän ikuinen,
365. Läksi Tuonelta oroa,
Manalalta wääntieä.
Itse Pohjolan emäntä
Syötti suin sulassa woissa,
Koprin kuorekokkaroissa,
370. Noita kutsuwierahia,
Kutsuloille kunnioiksi.
Syötti lohta luutoselta,
Luutoselta, luotaselta,
Siwulta sian lihoa,
375. Murotellen woi-muruja,
Sirotellen sian päitä.
Olipa olut ostamaton,
Mesi markoin maksamaton,
Noissa Pohjolan pioissa,
380. Hywän joukon juomingissa.
Olut juoksi orren päästä,
Sima waarnojen sisästä,
Noille kutsuwierahille,
Kutsuloille kunnioiksi.
Wiidestoista Runo.
Saahaan wiimmenkänä walmihiksi morsian ja työnnetään Ilmariselle.
Muistuttelee wielä emo jo iäksi lähtewänki koista. Tästä kowin
huolestunut morsian kaikki sanoo entiset toiwotuksensa olleen
miehelle päästä, nyt päästyä toisin ajattelewan. Emo lohutellen
kieltää millänä olemasta monenki keinollisen, hywin eläjän miehen
saatua. Siitä opastelee tyttöänsä miten uuella paikalla käyttääte ja
warottaa sulhoa ei pahoille wieä, eikä pahoin piätellä. Jo eriäwä
morsian kotosia kiittää ja jättelee hywästi. Hywästi jättelewän
koppaa rekehensä Ilmarinen ja lähtee Pohjolasta. Morsian yhä ikäwissä
jo tiellä toiwottelee missäki olewansa ennen kun sulhon reessä.
Lohutellen Ilmarinen kieltää huolimasta hywät päiwät tulewassa koissa
saawan.